Homosexuality is normal thing.

"When they stop and stare - don't worry me. 'Cause I'm feeling for her what she's feeling for me.
I can try to pretend, I can try to forget. But it's driving me mad, going out of my head."

"Mother, looking at me. Tell me what do you see? Daddy, looking at me - will ever be free?
Have I crossed the line?"

On monia syitä, miksi tänään, juuri tällä hetkellä alan kirjoittamaan nähtäväksenne aiheesta, joka kertoo paljon siitä, miten ihmisjoukot kohtelevat toisiaan ja mitä meidän kaikkien olisi joskus hyvä oppia.

Omalta kannaltani olen puhunut tästä ihmisille, ehkä välillä jopa niinkin paljon, että tietyt henkilöt saavat jo reaktion oksentaa kuullessaan kyseisestä asiasta. Minulle tämä aihe ei ole kuitenkaan oksentamisen paikka - vaan todellisuuden kohtaamista.

Meitä on tässä maailmassa aika moneen lähtöön, joten niin riittää uskomuksiammekin. Toisessa maassa joku on hyväksyttävämpää kuin toisessa ja asiat, joita emme tunne, luokitellaan hulluudeksi. Emme uskalla raottaa verhoa, jonka takana avautuu maailma, joka on meille vieras ja tuntematon. Tunnemme itsemme siellä yksinäiseksi, syrjityksi.

Osa 1.
Yksi näistä aiheista on esimerkiksi homoseksuaalisuus, joka alkaa kaihertamaan mieltämme jo pienistä lapsista asti. Jokainen varmasti osakseen saa kuulla miten kamalia ja epäinhimillisiä tällaiset ihmiset ovat ja yleisesti ottaen, jos joku on toista mieltä, sitä ei suuren joukon kuullen saa edes ilmaista. Pysymme siis hiljaa tai osallistumme keskusteluun myötäilemällä muita, edes tajuamatta, että jotakin toista kohtaan se voi olla suunnattoman väärin.

Se voi koskettaa jopa parasta ystäväämme, mutta olet jo osoittanut vihasi, joten ystäväsi ei tule koskaan avaamaan suutansa asiasta sinulle, eikä hän enää luota sinuun muissakaan asioissa, koska hän pelkää paljastavansa liikaa. Ja kyse on jälleen pelkästä ajattelemattomuudesta. Kovin monella tuskin edes tosiasiassa kuitenkaan on erityisen henkilökohtaisia kokemuksia homoseksuaalisuudesta, kun he avaavat suunsa kertoakseen Suomessakin "yleisesti vallitsevan" mielipiteen asioiden laidasta.

Osa 2.
Tässä suhteessa päästäänkin jo toiseen aiheeseen. Vaikka niin kovasti halutaan väittää, etteivät homot ole ihmisiä ja sanaa käytetään yleisenä haukkumanimenä kaikelle mahdolliselle, ei taida asian totuutena pitäjät vielä tuntea todellista ihmisyyttään.

Puhutaan, että ollaan sataprosenttia heteroita, mutta onko sellaista ihmislajia edes olemassa? Vai onko maailmassa sitten kenties 100% homoja, 100% heteroita, murto-osaprosentin homoja vai vielä vähän lisää heteroita? Ei taida tämäkään ihan järkeenkäyvältä vaihtoehdolta kuulostaa, vaikka totuuksia voi olla monenlaisia, mikä niistä sitten kenenkin suussa parhaimmalta maistuu. No, joka tapauksessa, yksi tosiasia omasta mielestäni on, että vaikka väkisin, on ihmisten pakko lajitella toisensa tiettyyn ryhmiin; esimerkkinä blondit ja brunetet, lyhythiuksiset ja pitkähiuksiset ... Kuitenkin he kaikki ovat ihmisiä, joten miksi eivät sen yhdenkin ryhmän ihmiset olisivat? Esimerkiksi juuri ne homot.

Osa 3.
Sen jälkeen tämä kolmas asia, mistä on puhuttu vuosituhansia, on ylipäätään rakkaus. Ihmiset saavat rakastaa toisiaan varsin vapaasti, eikä kenelläkään pitäisi olla nokan koputtamista toisen ihmisen onnellisuuteen. Jokaisella on oikeus tulla rakastetuksi juuri haluamallaan tavalla ja jos sinäkin saat rakkautta, anna myös toisen ihmisen saada sitä.

Et voita yhtään mitään pilaamalla viattoman ihmisen elämää vain siksi, että hänen rakkautensa ei katso vastakkaista sukupuolta, jos omasi katsoo. Jokaiselle meille tärkeintä on kuitenkin toisen ihmisen sisin. Ja jos ihmisen sisintä ei tunne ymmärtävänsä, ei voi rakastaa toista koskaan hänen virheitään tuomitsematta ja elää elämäänsä vapaana suhteessakin ilman, että pelkäisi todellisen minänsä paljastuvan.

Osa 4.
Toisaalta, jos olet homofobinen, mitä edes yleensä pelkäät? Jos ajattelet heidän ihastuvan joka ainoaan ihmiseen, jonka näkevät tulevan kadulla vastaan, mieti vain kerran, ihastutko sinäkään? Tuskin. Eivät homoseksuaalisetkaan ihmiset yhtä hyvin niin tee, se on suoraansanoen täysin paskapuhetta. Samoin saman sukupuolen alituinen tuijottaminen on vain mielikuvituksesi tuotetta, koska tuskin sinäkään tuijotat jokaista kadulla vastaan tulevaa ihmistä, joka sattuu olemaan vastakkaista sukupuolta kuin sinä.

Yleisesti ottaen, koska tässä pitkät pätkät on kummasteltu aihetta homot; jos tapaat homon, tuskin tiedät hänen olevan sitä, jos hän ei itse mainitse asiasta. Jos tutustut homoon, tutustut aivan tavalliseen ihmiseen, joka saattaa olla aivan millainen tahansa, kuin kuka tahansa ihminen, jonka koskaan elämässäsi näet.

Homot eivät edes loppujen lopuksi ole mikään ihmisluokka, se on vain nimike seksuaaliselle suuntautumiselle, jota ei voida luokitella miksikään muuksi. Kaikenlisäksi asiaa ei voi valita, koska silloin toimisi vain omaa itseään vastaan. Nykymaailmassa asiasta on vain sattunut tulemaan tabu, mikä olisi voinut käydä mille tahansa muullekin aiheelle, mutta se on iskenyt erikoisesti tähän kyntensä pysyvästi kiinni. Voimme kuitenkin korjata asian yhdessä tulevaisuudessa, jos esimerkiksi jaksamme lopettaa kertomasta tuleville sukupolvillemme, että homot eivät ole ihmisiä ja homot ovat yök ja niin edelleen.

Osa 5.
Kaiken päätteeksi lisäisin monesti mietityttäneen aiheen tämän perään. Useasti myös biseksuaalisuus luetaan suorasti sukupuolen mukaan homoudeksi tai lesboudeksi, mutta eikö tässä olisi miettimisen paikka. Jokaisen ihmisen sanotaan olevan biseksuaalinen jossain määrin - toiset vain ilmoittavat siitä julkisesti. Mikä ongelma tässä kuitenkin on? Miksi ihmisen pitäisi olla vain jompaa kumpaa tai ei mitään? En usko käsitteen olevan kuitenkin kovin monille vieras. Arvosta ihmisiä sellaisina kuin he ovat, jolloin he arvostavat myös sinua omana itsenäsi.

 

Kiitos, olen asiani tällä kertaa puhunut. Tekstiä saa vapaasti lainata, jos niin mieli tekee.