Euforiaa haavoille ja rikkinäisille sydämille

nro 1. Psykoottinen orjatyö huumeille

Kadunkulmassa vaaniva narkkari,

oopiumille alistunut sosiaalitapaus.

Maailmamme toivon täyttämä ja maisemarikas –

kaupungeissa tuskan pyhätössä,

maalla kaukana kaikesta elävästä,

merellä kulkiessa rintaa täyttävän pelon keskellä.

Kiertävät hait ja suolainen vesi,

euforiaa aukinaisille haavoille tarjoaa.

~

nro 2. Olen lasillinen verenpunaista viiniä juhlavaatteillasi
 

Petollinen viini lasin pohjalla,

viimeinen osa kristallia lattialla.

Valkealla peitteellä punainen viiru,

silmät kostuneet ja pirstoutunut sielu,

kasvoilleni kiinni jäätyneet silmäluomet.

Huoran lailla itseäni tarjoan,

katso häpeämättä vain, tässä olen.

Joko arvaat, tiedätkö vielä käskijäni,

tahtosi on sanahelinää korvissani?

Kahleesi ovat hävettävän halpoja,

kiinalaista massatuotantotekoa.

Pidän lukua palavista katseistasi, 

et voi vastustaa valkeaa kehoani. 

Haluan matkustaa vain sinun kanssasi,

ykkösluokassa suoraan taivaaseen.

~

nro 3. Valtakunta mahtava taakse jää

Kevät antoi sanoilleni uuden merkityksen,

joten poimin mukaan vasta myrkystä selvinneen.

Osa kapinoivasta kansasta oli aikaansa edellä,

eivätkä he mietteitään voineet turhaan keksiä. 

Sen oli oltava totisinta totta,

puhdasta tietoa yhden ja ainoan taivaankannen alla.

Lautakunta, makaaberi näyttelijävalta,

katkerat käärmeet tienlaidassa kesäpakkasella,

korrekti sukupolvi ja viaton kehdossa makaava lapsi.

Heistä koostuivat pikkuvaltion päätöstalja, 

raa’at lait kirjoitettuna käärepaperissa,

eniten apua tarvitsevilta piilotettuina pankkiholvissa.

Sisällä uljaassa linnassa kruunun suloiset kavaltajat,

nuo naiset hienoihin pukuihinsa sonnustautuneet,

mutta sisimmissään kauan rauhaa jo huutaneet. 

Juottavat myrkkyä sairaille isännilleen,

tarjoavat kultaa ja rikkautta yksinäisille sydämilleen.

Huomaavat hekin luonnon äkkinäisen katoavaisuuden

vasta iltahämärän saapuessa avaraan eteiseen,

laskevien pilvien värjätessä seinillä tauluja suvun vereen.

Kellon eteenpäin siirtyessä kuin mukana ollen piirileikissä,

valtakunta taakse suuren universumin jää,

eikä sen tajuttuaan, kukaan heistä koskaan, tahtoisi olla tässä.

© Shato