Tunnen olevani kotona,
satojen miehien katseiden alla,
joista kaikki ovat kotoisin kaukaisesta maasta,
merten ja maiden toiselta puolelta.
He kiertävät ahkerasti Munichia ja Pariisia,
nukkuvat yönsä keskinkertaisissa hotelleissa,
ja kärsivät jet lagin kourissa koti-ikävästä.
Tunnen olevani kotona,
vastatessani varmoihin katseisiin seinillä,
iltaisin hitaita balladeja kuunnellessani.
Vietän yöni sinun vieressäsi,
enkä huomaa itkeväni,
kun aamulla nostan katseeni,
ja kohtaan uuden päivän auringon,
käydessäni jälleen onneani kokeilemaan.
Tunnen olevani kotona,
kun pienet koirat lipovat kasvojani,
ja lähden kanssasi aina vain uusiin seikkailuihin,
hymyillessäni toiveikkaasti tuhansille suunnitelmille,
antaessamme aikaa pienimmillekin unelmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti