Silmissä heijastui kuva
Mun kasvot oli ihan kuivat,
enkä tiennyt minne päin lähteä
Suussa maistui manteli
ja laimea läiskähdys verta
Siinä tuijottaessani,
suoraan sinisiin ja suuriin silmiisi
Olin pikkutyttö vain lähelläsi
Kesäapajia kurkottelemassa
Heilaa etsimässä, ja ihan turhaan
Olisihan se kiva saada joku lämmittämään talveksi
Patteri, kun ei näet aina riitä seuraksi
Silti janoaisin enemmän palavia tunteita
Ja maanista rakkautta
Sellaista kuin Suomen sää on kesäisin tulvillaan
Hypoelegiaa täynnä,
ja naurua, roisketta, itkua, sateen tuoksua
Sellainen olet sinä, eikä vain kesä ympärillä
Ole hyvä ja saavu vain tänne
Täällä on paljon kissanpentuja ja auringon valoa
Jotain nostalgista ja vanhoja huonekaluja
Ethän sä niitä rahalla voi millään korvata
Etkä pieniä typeriä riitoja kokea
Jotka vaan kokoaa meidät uudelleen kasaan,
ja piiloutuu ihan pieninä meidän selkien taa
Missä vaiheessa odottamisesta on tullut näin kamalaa?
Ei osata itseämme elämän pieniin hetkiin riipustaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti