Rakastan sinua kuin Hannibal
Tapaan sinut vankisairaalassa
Minulla on maski kasvoillani
Ja sinulla on sievät sääret
Olet kuin sihteeri,
toimit apunani murhasuunnitelmassa
Kehun irstain huulin sinua
Kerron epämiellyttävän totuuden lapsuudestasi
Yrität saada selville minne olen menossa seuraavaksi
En voi kertoa määränpäätäni
Estäisit minua vain lunastamasta vapauttani
Toverini pukeutuu muiden nahkoihin
Kasvattaa kotiloituneita perhosia
Upottaa niitä naisten suihin
Viiltää auki ensin kaulan
Pistää tiukasti käsirautoihin
Leikin loputtua passittaa joen uomiin
Sievä sihteerini, fiksu ja älykäs
Typerine ja taipuvine olkinukkeineen
Olet päässyt lähelle
Kaikkitietävät silmäni huijaavat harhapoluille
Takaisin vääräuskoisten keskuuteen
Beethovenin suurimman sinfonian soidessa
Loihdin sulkakynästä avaimen paratiisiin
Syön papuja yhden tai viisi
Löydän euforiaa jokaisesta haarukallisesta
Syön fiksuuden sisuksiini ja viisastun
Liikaoppineisuuden kaihduttaman pään
Siivutan ajatukset mielessäni siisteihin riveihin
Piirrän punaisen merkin lautaselle
Jätän epämääräisiä johtolankoja itsestäni
Kommunikoin psykiatrisilla riimuilla
Rakastan sinua kuin Hannibal
Kirjoitan sellistä kirjeen sinulle
Piinaava ajatus turvattomuudesta tekee hulluksi
Salaa kietoudut muistooni öisin
Unissa ja turkissa nukkuvan karitsan
Lampaat vaan huutavat huutamistaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti