Thanks for the memories.

Suomen aikataulu lähenteleekin kohta itsenäisyyspäivää, yo kaikki sen juhlan tiimoilta !

Nyt ensimmäiseksi toteaisin, että kaikki te varmaan olettekin jo huomanneet tuolla oikeassa reunassa kiikkuvan "Coming Soon" listauksen? Ajattelin, että olisi mukavampi teillekin seurailla sieltä vähän mistä tulen tulevaisuudessa kirjoittamaan. Välissä postailen siis muitakin juttuja, jotta vältetään orjallinen tapa seurata listaa joka viikko. ;)

TET (työelämään tutustuminen)

Voisin siis nyt kertoilla teille hieman TET viikostani, joka loppui toissapäivänä. Suoritin sen tällä kertaa vanhalla ala-asteellani, jota erottaa yläkoulustani ainoastaan niiden välissä oleva kunnantalo.

Täytyy sanoa, että lähteminen on kyllä aina vaikeaa, eritoten sinä viimeisenä päivänä - ehkä siitäkin syystä, että viimeisenä päivänä huomasin Eevan ja Terhin kanssa kasan ekatokaluokkalaisia, jotka parkuivat käsipuolessa kellon lyödessä yhtä, että "ette saa lähteä" ! He lupasivat sitten tulla tietysti Eevan pikkusisaruksen synttäreille, jos vaikka siellä näkisivät meidät, heh. :'D

Oikealla kyseisen koulurakennuksen ovet ~
Kieltämättä erittäin viihtyisä rakennus jo ulkonäöllisestikin, koska paikka uusittiin silloin, kun itse olin vielä niin pieni taapero, että menin ensimmäiselle luokalle opettelemaan lukemista. ;)

Oma työnkuvani keskittyikin lyhyesti sanottuna siihen, että avustin tunneilla koulun pienryhmässä, tein askarteluita kolmosien kanssa ja opetin tunnin äidinkieltä kakkosluokkalaisille, johon tulikin tutustuttua melko hyvin muutamassa päivässä.

Käytiin katsomassa sen lisäksi useimpien luokkien joulujuhlaharjoitteluja. Kieltämättä niissä on taikaa (omg, mägic touch, wtf ), koska joka vuosi muistan sen olleen iso ja hieno tapahtuma, kun viimein päästiin sinne joulujuhlalavalle liikuntahalliin yli satapäisen yleisön eteen ja sen jälkeen päästiinki pitkäksi aikaa kotiin viettämään joulua.

Kakkosluokassa ollessani huomasin kyllä myös erään aika huvittavan ja koskettavankin jutun, joka toi todella paljon muistoja mieleen suurinpiirtein kahdeksan vuoden takaa.

Huomaattekin varmasti nimittäin allapäin nuo pikkulaatikot kaapin päällä: ihmettelin kovasti ensimmäisenä päivänä, tekevätkö he vieläkin niitä samoja juttuja, mitä minäkin joskus olen tehnyt.

Kyseessä on siis äidinkielen lukukirjan pikkukoneet ! Itseasiassa myöhemmin selvisi, että ne ovat mun vanhan luokkani tekemiä. :''D Tunnistatteko tekin ehkä sieltä tekemäni? (; (Jep, se on tuo violetti, varmasti aivan näköiseni.)

Huomaa aika salakavalasti, että olen itse jo 1-2. luokalla kyseisestä väristä pitänyt, ilmeisesti. x3

(Jo mietin, että pitäisikö hakea muistoksi peruskoulun päättyessä tuolta pölyttymästä, että saisi sitten vielä joskus tulevaisuudessa esitellä, että tälläistä minä osasin jo kakkosluokkalla, eikun.)

Ihan loppuhuipennukseksi saatiin ne tutut työtodistukset ja vielä viimeisenä kipaistiin koulun yläkertaan juttelemaan kuudesluokkalaisille. Siellä olikin bändiharkat menossa samassa luokassa, jossa itsekin olen mikkiin lauluja aikoinani hoilannut sekä opetellut soittamaan kitaraa (mistä ei kuitenkaan mitään koskaan tullut, mutta hauskaa se ainakin oli !)

Oma bändini nimettiin jopa Synticaksi, ja täytyypä kehaista, että vielä joskus voisi jotakin samanlaista kokeilla.

Sen enempää tämän jälkeen en teille sitten varmaan höpöttelekään tällä kertaa. :'D Kuitenkin sanon kaikille vielä tet viikkoja läpikäyville, mitä vanha rehtorinikin totesi, että tet viikkoaan ei koskaan kannata heittää hukkaan ja uransa harkita sellaiseksi, missä kuvittelisi viihtyvänsä koko loppuelämänsä.

Ja joo. Tuon näköisenä hiukset likasina ja lytyssä olin matkassa miltei koko viikon, koska yleensä koululla ei mitään hirveää extremeä viitsinyt laittaa.

Kuitenkin viikon pikkuiset saivat ihmetellä, voiko ihmisellä olla häntä (krömh) kuten myös sitäkin, miksi tarvitsen niin paljon kännykkääni koristeita. Toinen kröhm. :'D

Kiitokset lukemisestasi ! Palataan pian uusiin aiheisiin ~

terveisin Ane.