Viha on hukuttanut minut syviin vesiinsä
Lukinnut oveni sisälle ja ulos
Kylmän lumen tunkiessa itseään talooni
Taloni on lämmitetty ja tarkoin vaalittu
Mutta lämmön keskellä uinuu orjantappurapensas
Se ei ole tavara, se elää ja lyö lieskojaan
Vihan liekit polttavat ihoni elävältä
Ne pääsevät lihani makuun ja tärvelevät kasvoni
Riisuvat alas roolini kunnollisena naisena
Polttavat jokaisen siltani marttyyrin linnaani
Olen kiikissä, syvällä ja vankina taloni ytimessä
Vihan liekit ovat tehneet unelmistani tuhkaa
Haudan omalle itselleni kuumaan laavaan
Kompastun, putoan ja hitaasti vajoan
Varovaisista askelistani huolimatta
Laavan repiessä esille huolella kasvatetut luut,
synkän lapsuuteni ja tehden kunniaa raivolleni
Vihan lieskat katoavat ja jäljelle jää taistelutanner
Kehoni savuaa, minä tiedän kärsiväni
Viimeiseen hengenvetooni asti
En kadu, en anna anteeksi, enkä varmasti unohda
En pyydä anteeksi lopultakaan yhtäkään elämäni päivää
Pahoja tekojani ja veitsenvetojani jonkun toisen sielussa
Ennen kuin alkukantainen vihani repii minut hajalle kokonaan
c Shato
c Shato
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti