Art is there! (Lavi Samako)

Tervehdi, kun astut sisään huoneeseen.

Tässä tämänpäiväinen tervehdykseni. Olenkin jo tänään ehtinyt jatkaa keskustelua ironisista blogimerkinnöistä, Haavistosta (aivan kuin kaikki eivät olisi kuulleet hänestä jo muutenkin) sekä Robinin Frontside Olliesta ! Viimeisen takia olinkin nauraa vartti sitten itseni kaivon pohjille, believe or don't ..

Puhutaan kuitenkin tällä kertaa hieman ylläseisovasta herrasta.

Sain kuvan jo varmasti viikko sitten, ups. Jotkut ovat nähneet sen myös Gallerian albumissani, missä herrani muotokuvalle heiteltiin kasa sydämiä ja kehuja sisältäviä kommentteja. Ja kyllä tämä sen kaiken oli ansainnutkin !

Mistä se sitten oikein lähti käyntiin? Lähetin Shunille toisinsanoen viestiä. Koska olin saanut esimakua hänen piirtämistään Gazettojen kuvista, en epäröinyt asiaani pyytää häntä piirtämään minulle tilaustyön. Ehdotin jopa maksua, mutta tämä nainen ei halunnut ottaa sitä vastaan. Joten eikun malleja luettelemaan.

.. Niin mitä malleja? Roolipelihahmojani. Koska olen harrastanut sitä jo kohta n. 7-8 vuotta, mutta en ole koskaan osannut luoda hahmoilleni kunnon 'kasvoja' omankäden taidoilla. Siksi halusin viimein toteuttaa sen. Tiettyjen ulkonäköpiirteiden ja luonnekuvauksien kautta päästiin voittoon.

Hän valitsi vampyyrin. En tarjonnut Shunille siis esimerkkikuvia. Tarjosin vain mielikuvan räikeän punaisista hiuksista, rehvastelevasta ja itsevarmasti luonteesta, laihuudesta ja kalpeudesta. Punaisista ja mustista vaatekokonaisuuksista, jotka ovat maksaneet maltaita. Tästä saakin siis miettiä, kuinka vaikeaa voi olla tarjota tälläisen perusteella kysyjälle hänen haluamaansa. Mutta sen kyllä sain kaikesta huolimatta.

18.01.2012 Shun:
"Mun käsi ja selkä huutaa jo armoa, MUTTAKU PIIRRÄN TÄSSÄ JUST HIENOINTA TYÖTÄ IKINÄ ILMAN MALLEJA. ;____; Tykkään jopa ite tosta ihan kauheesti, paitsi että se näyttää Aoilta... Paint tool SAI on maailman paras ohjelma. Noiden hiusten värittämisessä meni neljä ja puoli tuntia, ja ihossa puolitoista."

Sitten vielä sellainen paljastus, että heti kun saan tilaisuuden, ajattelin kehystää kuvan seinälleni. Mitäs pidätte? (;

No, Lavi Samako. Kuka hän on?

On kulunut luultavasti jo kolmisen vuotta kohta siitä, kun aloitimme roolipelaamaan ystäväni kanssa Tokyoo~ nimistä roolipeliä. Niin kauan on Lavikin ollut mukana kaikessa mitä olemme tehneet.

Lavi on siis Japanin kansalaisuuden itselleen ominut pojankoltiainen. Hänen isänsä Nito Samako on ollut puolivampyyri ja äitinsä puoliksi ihmissusi. Samoin Nito on ollut Japanin rikkain mies jo monia vuosia sen jälkeen, kun perhe on saapunut Espanjan kuumilta kaduilta kirsikankukkien keskelle.

Lapsia Samakoiden perheessä on ollut yhteensä seitsemän. Heistä yksi on kuollut (Shiroi), toinen kadonnut aikoja sitten (Yasu), kolmas lähtenyt ihmissusien keskuuteen ja kohonnut johtajaksi (Laoshi eli Shi) ja kaksoslapset (Laore ja Kirrito) ovat adoptoitu toiseen perheeseen heidän äitinsä kuoltua. Ainut nainen sen jälkeen on ollut Kirriton lisäksi heistä Kirra, mutta hän ei ole liittynyt koskaan olennaisesti tapahtumiin, joissa on tapeltu vain ihmissusien ja vampyyrien keskeisistä kiistoista. Lavi kulkee näiden kaikkien lueteltujen välissä 17 vuoden iällään.

Alunperinhän Lavi on ollut ihminen, mutta hänet on muutettu vasta vähän aikaa sitten vampyyriksi äkillisen sairauskohtauksen takia, johon hän oli kuolla. Muuttajana toimi tuolloin miehenalun kihlattu Chael Hailz, joka ensimmäisenä kiikutti rakkaansa vampyyrien taistelujoukkojen johtajan luokse, jota kutsutaan Hidezomaksi.

Sen jälkeen Lavista on muokkautunut se oma itsensä, jota hän ei ole ollut ennen. Ehkä jokainen ihminen ei enää kaadu hänen sänkyynsä, mutta viettelevyys ja tietty pirullinen viekkaus ei ole hävinnyt minnekään. Hän ei sääli, eikä ymmärrä paitsi jos kyse on hänen itsensä hyvinvoinnista. Niin voisi siis sanoa, että Lavi on ja tulee olemaan se itsekeskeinen paskiainen, mutta sitähän mekin usein olemme. Jos jollain vain voi ylipäätään rehvastella, sen tämäkin herra tekee enemmän kuin mielellään.

Kiitos loistavasta piirroksesta Shun ja kiitos lukemisesta, honey !

Ojennan sinulle nyt ansaitsemasi ruusun.

Miksi tämä kuvastaa sinua niin hyvin?

"Ciao a tutti."

First thing: 18? Mitä ! Lukijani, te olette lisääntyneet ! Ooh. Oikeasti, kiitos. ♥ Menin kyllä ihan sanattomaksi ensin, kun katselin tuota lukemaa vasemmalla. Mun tekisi mieli nyt keksiä teille jotakin hauskaa tän hyväksi, että olette olleet kiinnostuneita kirjoituksistani. :__D

Haluaisitteko siis toivoa jotakin? Kuvia, kyselyitä, postauksia, keskustelun avausta .. ? Jotakin oikeasti mukavaa tai mielenkiintoista mielestänne. Odotan erittäin innokkaasti, jos joku haluaisi avata suunsa tämän asian hyväksi, tervetuloa juttelemaan kanssani ! Ei tätä naista kannata pelätä, vaikka kirjoittaisin välillä kuinka vakavia tänne, heh.

               Second thing, my dear ..

Eli tottatosiaan. Kuinka moni tänään on kirjautunut IRC-Galleriaan? Tassu ylös nyt rohkeasti ! Itse tein vähän aikaa sitten siellä sellaisen "testin", kuin kerro 50 sanalla muutamasta valitsemastasi yhteisöstä. Koska olen kova selittämään asioita, en tietysti saanut niitä mahdutettua saman aiheen alle niin lyhyesti kuin olisi pitänyt. :'D

Päätin siis yrittää uudelleen, kopioimatta samaa vanhaa tekstiä blogistani. (Tunnen kirjoittavani nyt paremmin, eiku.) Halusin kuitenkin katsoa, miten paljon ajatukseni ovat siitä ajasta muuttuneet, samalla kun yritän muodostaa teille kivan postauksen ja mahdollisimman selkeää tekstiä.

Valitsin omista Galleria yhteisöistäni seuraavat ..

 1. Live fast, party hard, die pretty. 

Viime vuosina tämä toive ja elämänkuva on korostunut maailmassani huomattavalle sijalle, jonka olen kuvitellut olevan se ainoa ja oikea asiahaara kaikkeen mitä teen. Mielestäni elämässä pitää kärsiä nopeasti ja nauttia hitaasti. Ja koska kaikilla on vain yksi sydän ja yksi pää, niitä ei pidä antaa kenen tahansa kusipään käytettäväksi. Kuten meillä nuoremmalla sukupolvella on tapana sanoa. Olen myös halunnut kuolla nuorena, jotta en kasvaisi aikuiseksi. Vastuu ja rajat eivät kuulu siihen, mitä elämältäni tavoittelen.

2. Ole sellainen kuin olet.

Jokaisen kuuluu löytää oma tyylinsä ja tapansa käsitellä asioita muiden mielipiteistä välittämättä. Kaikkia ei voi miellyttää, jonka varmasti kaikki tietävät varsin hyvin, joten miksi pyrkiä siihen? Massan mukana voi tietysti soljua elämänsä, mutta jos haluat itsestäsikin jäävän edes jotakin historiaan, toteuta itseäsi, koska kukaan muu ei tee asioita samalla tavalla kuin sinä. Yhtä ihmistä ei voi ylipäätään olla kahta. Ole myös ylpeä siitä millaiseksi olet syntynyt, koska vain siten voit tyydyttää itsesi ja muut kaikkein täydellisimmällä tavalla mitä tiedät.
 

3. Pää kii, tuu ite koittaa.

Älä päde siellä koko ajan. Ininäsi ärsyttää! Kun jotain alkaa itse kokeilemaan pätemisensä jälkeen, se saattaa olla yllättävän vaikeaa toteuttaa jokin asia. Siksi usein itsekin olen vain hiljaa, jos en tunne ihmisiä. En pyri luomaan heistä tiettyä kuvaa tyylin, eletapojen tai puheiden perusteella, vaan avaan suuni vasta, kun olen edes puoliksi täysin varma jostakin. Ei, en ole siis ujo, kuten useimmat ihmiset väittävät - päinvastoin. Mutta sitä mahtaa olla vaikea uskoa vai mitä mieltä olette? 

4. Inhoan nukkua yksin.

Yhä useammille hellyydenkaipuu, pelot ja itku iskevät yön saapuessa pimeisiin huoneisiimme. Silloin se saapuu usein myös sydämiimme, vallaten sen kokonaan. Pimeä kuvastaa epätoivoa, vaikka jotkut saattavat väittää sitä kauniiksi ja eniten ihailemakseen ajaksi. Silti se myös valvottaa yön pikkutunteihin asti, kunnes aurinko nousee ja on turvallinen aika viimein nukahtaa. Myönnän olevani yksi heistä, joille kaikki alkaa painamaan juuri yöllä päälle. Valvon silti aina yli rajojeni, antaen sen kaivautua sieluni syvimpiin nurkkiin ja pysyä siellä, jotta voisin itkeä itseäni uneen. Tarvitsen seuraa, en pysty nukkumaan yksin. Jonkun jolle puhua, jonkun jota halata.

- Sháto

Mitä on ihmisyys?

Desucon Frostbite raportin vastapainona pohdintaa ihmisyydestä.

Ensimmäisenä .. Blogger haluaa kiusata mua nyt erittäin lujasti. Se ei laita mitään tekstiä siihen väliin, mihin pitäisi ! Aletaan siis pohtia nyt yhdessä millaista on olla ihminen tässä karussa, kylmässä maailmassa.

Monet laulut kertovat siitä ja sitäkin useammat rakkaudesta. Onko ihmisyys siis rakkautta, koska usein ei lauleta vihasta ja katkeruudesta, mitä koemme paljon useammin kuin tuota ohimenevää tunnetta, joka saa meidät ihmettelemään olemassaoloaan kerta toisensa jälkeen?

Se saapuu yllättäen, eikä siihen tarvita sanoja vaan toisen ihmisen läheisyyttä ja aitoa hymyä, joka ulottaa silmiin asti eikä vain huulille. Vaikka toisaalta, jälkimmäisessäkin tapauksessa se sokaisee ihmisen niin rajusti, ettemme erota niitä toisistaan ennen kuin on liian myöhäistä.

 .. Niin, aivan. Jokainen tarvitsee kuitenkin jonkun, joka nostaa jaloilleen, kun asiat eivät ole hyvin. Jokainen tarvitsee jonkun, jonka kanssa jakaa itsensä, mutta kaikki eivät siihen pysty. Meitä on niin paljon ja niin moneen lähtöön, että sitä on vaikea käsittää. Joku saattaa löytää myös sielunsiskonsa, mutta merkitseekö se paljoakaan, kun on kyse omasta elämästämme?

Tosiasiassamme leikittelemme keksimillämme sanoilla joka päivä, annamme niiden hyppiä iloisessa puutarhassaan sinne tänne, kasvaa uudelleen ja lopulta kun sen aika tulee, repäisemme sanoiltamme niiden juuret pois, jotta emme olisi vastuussa niiden kehittymisestä loppuelämäämme.

Ja kaikille sanoilla pyrimme ajattelemaan omaa etuamme. Kerromme rakastavamme jotakuta, että saisimme osaksemme onnea. Kerromme kaipaavamme jotakuta, jotta saisimme seuraa. Kerromme vihaavamme ihmisiä, jotta emme saisi ainakaan sitä tiettyä persoonaa lähellemme enää koskaan.

Mutta kaikki ne ovat vahvoja sanoja, eivätkä ne kuihdu pois niin vain. Koska kuin puutarhojemme kasvit, me kylvämme sanoja toisien ihmisten mieliin kuin siemeniä maan sisälle. Ne pysyvät siellä ja kasvavat esiin väkisinkin kevään tullessa. Niiden taistelu ei pääty koskaan, vaikka toisen kasvualusta romahtaisi eikä se pystyisi enää kasvattamaan uutta meidän nähtäväksemme.

Ja miten ironista onkaan, että sama taistelu jatkuu niin kauan, kun pienintäkään palasta lihaa tai luuta meistä ei ole enää olemassa? Ei nimittäin ole ehkä väärin käyttää ihmisyydestä puutarhamaista vertauskuvaa, koska kuitenkin loppujen lopuksi myös konkreettisesti maadumme, sulaudumme osaksi sitä mistä olemme tulleetkin. Maata, kasveja. Kasvamme niitä kehommekin avulla, niinkuin koko elämämme aikana muutenkin teemme.

Kuitenkin kaiken pääpointti on, ettei kukaan ihminen ole itsestäänselvyys. Puhumme unelmista ja asioista, jotka haluamme toteuttaa ennen kuolemaamme. Mistä sitten tiedämme, milloin se saapuu viemään meistä jonkun pois? Emme tosiasiassa mistään. Kenen tahansa loppu voi olla aivan sekunneista kiinni ja se voi olla joku läheisistämme, ystävistämme tai puolitutuista rakkaistamme. Se voi yllättää jopa meidät itse, jolloin ei ole enää aikaa miettiä, mitä voisin tehdä, jos kuolisin viikon päästä.

Kaikki vain eivät saa tilaisuutta tietää siitä etukäteen. Siksi jokainen päivä pitäisi elää kuin se olisi viimeisemme, nauttia tuskan keskelläkin ja iloita pienistä asioista, joita elämässämme on. Meidän pitäisi rakastaa, vihata, nauraa, hymyillä, kokea ja tuntea kaikin tavoin kaikki uusi ja vanha mitä tiedämme ja opimme elämämme aikana. Siksi me elämme pitkään - jotta oivaltaisimme, mitä elämä ja ihmisyys todella ovat.

Mutta tietenkin monia myös alkaa tässä vaiheessa varmasti mietityttämään, että nauttisiko elämästään todella sittenkään, jos saisi etukäteen tietää kuolevansa? Mitä kuolemaantuomitulle ihmiselle todella voisi sanoa? Olisiko kuolemaantuomittu iloinen ja tunteva ihminen, joka saisi kaiken mitä haluaisi ja pitäisi sitä merkityksellisenä? En jaksa uskoa sitä, koska on raaka tosiasia, että tieto lisää tuskaa.

Kaikenlisäksi uskon, että sellaiselle ihmiselle kukaan ei uskaltaisi antaa itsestään enää tuolle kuuluvaa osaa - koska pelkäisi vain menettävänsä tämän minä hetkenä hyvänsä ja jäävänsä yksin. Kukaan ei haluaisi tarttua sellaiseen tilaisuuteen, niin karua kuin se onkin. 

"You're very important person."

I know how you feel ..

Hey everybody ! Uskoen siihen, että mun piti todella kertoa teille kuvin sekä sanoin mun kuluneesta vuodestani, aloitan jälleen uuden postauksen kaikkien teidän nähtäväksenne. Mutta koska maantiedon kokeeseen lukeminen tuntuu liian pitkästyttävältä, en haluaisi tehdä sitä juuri nyt. Olen pahoillani. Saatte haluamanne ja lupaamani varmasti myöhemmin, mutta vasta lähipäivinä. Toivon syvästi, että tämä riittää tyydyttämään palavan janonne tietää asioistani.

Silti haluan kirjoittaa ja puhua teille - ilmoittaa ihmiselle asioita, josta välitän niin paljon. Jotta se jaksaisi eteenpäin, kunnioittaisi itseään ja keskittyisi välillä siihen mitä on. Sitä kaikkea, mitä teitäkin kehottaisin tekemään. Kunnioittamaan, rakastamaan, olemaan ylpeä ja vahva vaikeuksienkin edessä.

On täysi klisee sanoa, että tuollain jossain kaikille on joku .. Mutta se on totta. Rakkaita ihmisiä saattaa riittää, niistä vain pitänee valita se oikea. Ja vaikka se ei ole helppoa, kaikki tekevät sitä, miettivät, antavan vallan virheellisillekin siirroilleen. Silti on olemassa onnea, joka pyrkii kerta toisensa jälkeen ulos joskus yllättävänkin musertavana. Älä ole silti peloissasi. 

 

AND, for me ... 

You are only what I see, only what I need, darling.
Remember, you're not alone ever, 'cause I want be always with you,
wherever you are - in this world.

"Älä puhu tuollaisia. Oot jo saanut anteeks.
Ja miten oonkaan kaivannut näitä yöhetkiä tekstatessa sun kanssa."

Enemmän kuin uskotkaan, kaipaan niitä niin paljon myös joka yö .. Kunnes saisin haluamani. Se yksi tunne, jonka ne sanat ja mietinnät jättävät jälkeensä, on uskomaton, enkä voisi kokea sitä kenenkään muun kanssa.

Koska siinä määrin, arvostan sua niin paljon, että sun pitäisi se huomata. Vaikka en pitäisi yhteyttä, kuljet mukanani silti joka hetki - et voi uskoa, kuinka paljon useinkin puhun jopa sivu suuni susta, mietin miten päivä toisensa jälkeet ponnistelet eteenpäin.

Ja kaikesta huolimatta, haluan olla ystäväsi, kaikista välimatkoista piittaamatta. Haluan sinun pysyvän siinä, kuten aina se on ollut, kuten aina se tulisi olemaan. Tärkeintä on, että pysyt kaikesta välittämättä omana itsenäsi, etkä anna minkään sanojen tai epäonnistumisien horjuttaa. Jotta arvostat jokaista askelta, jonka liikut ja annat tilaa sen minkä tarvitset elämälle ympärilläsi ..

Ja vaikka tehtävä on suuri eikä paino harteiltasi häivy, toimit samaan aikaan enkelinäni, joka pitelee siipiäni yllä niin kauan, kun uudet tuulet pistävät kaikkensa mukaan peliin. Mutta mitä tahansa tapahtuisikin, tee vain se mikä itsestäsi tuntuu hyvältä. Kiitos, että olet olemassa. ♥