sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Betoniin uurretut jäänteet

Tämä bussi vie minut pois
Unohtuneiden maahan kulkee
Kiireiset ihmiset, aavemainen kulkuneuvo jalkojen alla
Kaupungin valot jäävät taakse 

Hyllytettyjen ihmisten eräpäivä on mennyt umpeen
Hiiltynyt syvälle betoniin
Katutyöt raivaavat uudet jalanjäljet 
Määräävät kulkusuunnan
Sinulle, minulle, ja orvoille lapsille
Väsyneille työmiehille ja hulluille
Takaavat huomiseen saakka mielenrauhan

Tunnit syövät toisiaan
Ne piirtyvät verkkokalvoillemme, muistoiksi tullen
Rakastin jotain tai en 
Ei sitä tule kukaan muistamaan
Kun kello tikittää eteenpäin ennen aikojaan

Morsiuspuvut ja mahonkipöydät 
Loistavat uututtaan näyteikkunoissa
Katujen kulmilla lukuisilla
Jotkut niistä tehtiin orjatyövoimalla
Ja jotkut Los Angelesissa sarjatuotantona 

Lasisissa kuutioissa syödään pikaruokaa
Baarimikot tarjoavat drinkkejä anniskelualueilla
Hämärillä kujilla ja onnettomien "Onneloissa" 

Pikaruoka-annos katuun iskeytyen
Laahautuvat massat kalliisiin koteihinsa
Vuokra on vielä huomennakin liian korkea 
Eiväthän he omista itse edes yhtä osaketta
Huoneistoista, joita turvakseen kutsuvat 

Aurinko nousee, aurinko laskee 
Lentokoneilla on suunta itään tai länteen 
Lämpimiin maihin ja ylikansoitettuihin kaupunkeihin 
Tietyt asiat eivät rajoitu vain tänne

Maisemien puute ja rohtokasvien uute 
Kasvattaa haavaa sisälle 
Ja paikkaa arpea ulkopuolella
Tähdet ovat paenneet jonnekin kauas
En saa toiveistani todenlaista 

Kohtalo tunki itsensä peliin
Kaivoi kynsillään heikkouteni esiin
Ja painoi päänsä kanssani samoihin uniin

En ollut tarkoitettu olemaan täällä 
Kulkemaan kivikatuja pitkin
Nielemään happea sisääni hengenpitimiksi
Toivoin nimeni muuttuvan unhoitetuksi
Ja hautakiveni jäävän täysin pystyttämättömäksi

c Shato

lauantai 18. lokakuuta 2014

Saatana pukeutuneena mustaan

Teollisuuden tehtailla
Valmistetaan myrkkyjä serotoniinista
Aamulla lääkkeiden ottoaikana
Hereilläolo muistuttaa tuskasta 
Piilee suonissa ja kehossa 
Aineet vaikuttavat aivoissa 

Sanoja sekaisin suttupaperilla
Ystävät ja perhe jo nukkumassa
Joku yksinäinen kuuta palvomassa
Suden lailla itkemässä
Surevana itkuaan ulos ulvomassa

Lääkkeet pitävät meidät kaikki 
Melankolian ulottumattomissa
Nukkumatin parhaina seuralaisina
Paljastaa kasvomme kaatosateessa

Saatana pukeutuneena mustaan
Vaanii päiväsaikaamme
Ei jätä meitä yksin lepoomme

c Shato

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Älä luovuta

Ajattelet olevasi yksin 
Veresi kanssa kylpyhuoneen lattialla
Ja tuijottaessasi seinää toista tuntia

Ironista on, että luulet olevasi ainut

Vaikka maailmaan mahtuu miljoonia muita
Täysin samassa jamassa lojuvia 

Rohkaistuminen vaatii aika paljon
Pointti on siinä tärkein:
Älä anna sen viedä mukanaan

Kuilu on syvä ja valo tunnelin päässä
On vain juna, joka kiskoo takaisin raiteille
Tyhjän arkipäivän keskelle, (taas) 

"Miksi minä", on kysymyksistä tärkein
Ja liian usein vaille vastausta jääden
Jatkuu kulku portteja kohden

On olemassa risteys, jossa voi valita 
Hyvän ja pahan vaihtoehdoista 
Syvemmälle pimeään mennään yksin
Ja laudoitetulta valon maisemalta 
Saattaa löytyä yksinäisyydestä pelastaja

Olen nähnyt sen, usko minua
Siksi sanon: 
"Älä luovuta."

c Shato

tiistai 7. lokakuuta 2014

Turhaa sanomaa

Omistan turhaa sanomaa kerrottavaksi
Nuoruuden huumassa kerrattavaksi asti 
Juoppohulluuteen hairahtaminen käy katalaksi
Eikä sieltä tulleet ystävät ole kuin haitaksi

Pää täytyy pitää pystyssä ja ylhäällä 
Ikävistä lapsuuden traumoista huolimatta
Emme selviä, jos lippua emme kanna korkealla
Joka ainoasta päivästämme ylpeänä

Jos loppu onkin jo huomenna
Mitä jää käsiin tältä päivältä? 
Pienimmät asiat pelastaa jopa viikkoja
Mutta ihminen näkee liian vähän 
Vain sen minkä jo entuudestaan tiedämme

Se vaatii hieman psykologiaa
Ja paskantärkeetä filosofiaa
Syvää tuntemusta omaan henkilöhistoriaan
Mutta maalaisjärjelläkin pärjäämme 
Jos osaamme muille näyttää parhaat puolemme

Kaikilla meillä on siihen mahdollisuutemme

c Shato

torstai 2. lokakuuta 2014

Vaikeaa on kesyttää villiä mieltä


Valokuva hymyilee, minä en osaa enää
Korusi käsissäni kiiltää
Ja tuska sekä ikävä riipivät sydäntäni 

Vaikeaa on kesyttää villiä mieltä 
Se on monimutkainen ja hämmentävä
Joskus jopa sietämättömän ärsyttävä
Peilikuvastanikin kasvosi minulle heijastuvat
Niin minä tiedän, en voisi sinua jättääkään

On omat vaikeutemme meillä 
Kuin jokaisella tässä vaarallisessa elämässä
Sinun kanssasi nautinnollisessa 
Unessa hiljaisessa ja lohduttavassa 

Näissä kirotuissa vuosissa
Aika kuluu liian hitaasti, ja silti liian nopeasti 
Muistan yhä kosketuksen ihosi
Pihamaaltamme lähtiessäsi

Kuljemme polkua pientä eteenpäin 
Surren ja hymyillen, mutkitellen sekä kääntyillen
Sivuteille huonoille välillä poiketen
Lopulta silti aina takaisin palaten 

Aina ei arvostuksesta ja huolesta kiitä 
Eikä hyvätkään hetket meille riitä 
Silti kiitokset suurimmat siitä,
ettei se sinua ole luotani pelottanut pois.


c Shato

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Enkelit ja pienet pirut

Enkelit on tehty tulesta 
syntyneet tappurasta
ja laulaneet kuolleesta Jumalasta 

Pienet pirut on tehty tulesta
kauniskasvoisista, urheista naisista
Pienet pirut eivät piittaa kuolemasta
Ne iloitsevat ironiasta ja pirullisuudesta

Enkelit ja pirut elävät symbioosissa
Kantavat kaunaa samassa kehossa
Pedon ja kaunottaren ruumiillistumassa
Siipipeitteiden alla uinumassa
Silkkilakanoissa valkeissa keinumassa

Kanteleiden kielet ovat katkeamassa
Pilvipeitteiden suoja katoamassa
Pienet pirut piiloon juoksemassa

Pirun viulu itsestään soimassa
Yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa
Lopun alkua odottelemassa
ja enkeleitä kokoon kutsumassa 

c Shato