perjantai 15. maaliskuuta 2013

Sokea kolibri

Siivosin vanhan läppärini ja löysin jälleen kasan runoja, jotka pistävät melkein ihmettelemään itsenikin, että mihin olen kirjoitustaitoni hävittänyt. Tai pikemminkin runoilutaitoni - kaikki vanha sieluntuotokseni kuulostaa nykyään paljon paremmalta kuin nykyinen. En tiedä miksi ajattelen näin, mutta kommentoikaa ihmeessä tekin, kumpi teistä kuulostaa paremmalta: nykyiset tekstini vai niistä vanhemmat?

Olkaapa hyvät.

1.

Sydän tässä pelissä on heikko ja avuton,
kun maailma todistaa miten se voi olla karu ja armoton.

Loputtomasti kätesi hapuilevat tyhjää kuorta,
mutta tiedät että kiipeää se ylös jo korkeaa vuorta,
jonka laelta sanotaan kaiken näyttävän viattomalta.

Ja aivan yhtäkkiä muutkin haluavat tehdä samoin,
kunnes joku ilmoittaa laumalle mielipiteensä monin tavoin.

Ei kultaa, mammonaa tai rakkautta saa,
vaan ikuisen rauhan tai piinan palkaksesi ainiaaks.
Ken haluaa sitä tavoittelemaan lähteä,
voi heille kertoa toivon olevan hukkaan heitettyä.

2. Sokea kolibri

Rakkaani, haluaisin nuolla haavasi puhtaaksi.
Haluaisin olla kuin sokea koira, joka ei näe koskaan vikojasi.
Kultaseni, sitten haluaisin kertoa sinulle jotakin.
Mutta kiireesi vie minut aina pois luotasi.
Kun suuni ehdin avata ja jotakin lausua,
huomaan oven avautuneen ja selkäsi kääntyneen.
Sitten huudan perääsi kuin tiikeri,
joka haluaa saaliinsa takaisin.
Olet kuitenkin lentänyt jo pois kuin taivaan kolibri.

Hyvästi.

4. Tarpeet tyydyttävä elämä kuin soljuva vesi joessa

On hänellä valittava suu ja kotonansa taivaaltakin poimittu kuu.
Ei naisenalulla silti mikään niistä haluja tyydytä,
kun leikkii hän tulella ja kielellään kyytä.

Vaativuus sekin iän myötä kasvaa,
mutta kohtaloonsa hän on sidottu niin tiukasti,
että ei vuotta, jos toistakaan, silti takaisin saa.

Siksi elämämme pitää elää niukasti,
varojamme säästellen ettei kaltoin kävisi,
totuuden edessä paljas vartalomme häviäisi.

5. Harhojen musta-aukko

Ryhmä johon halusit kuulua, ei ollut sinulle se oikea.
Tieto ei ole luulon väärti, vaan tyhmien kokoontunut kaarti,
joka ei anna armoa huonoille oppilaille.

Kunnes joku voi jälleen ruikuttaa,
että eivät nämä toimitavat kuulu kouluille,
mutta lapseni,
ymmärrätkö sen maljan nousseen vain elämälle?

Elämässä voi oppia ja huutaa,
mutta ei tekemätöntä tekemättömäksi muuttaa.
Harkitse siis tarkkaan,
ettet huomaa liian myöhään astuneesi harhaan.