Skeptikko

Ne pienisilmäiset ja suurisuiset olennot
Huutavat, ettei tuo voi olla totta, ei totta ollenkaan

Sä oot hullu, niin hullu, että pitäisi polttaa roviolla

Kapeakatseisuus lävistää tiedemiehet 

Nyt ymmärrän, miksi tietonsa tulee pitää itselleen

Muussa tapauksessa maailma menisi sekaisin 

On uskojia, mielipuolia ja huuhaan roskakanavia 

Niin monia sanoja ja uskomuksia, jokaisella omansa

Silti toiseen ne eivät katsettaan ja hyväksy 

Sitä mitä toinen pitää tärkeimpänä aarteenaan

Ne polttavat todisteet ja nukkuvat öisin huonosti

Maailman energia on turha todiste ihmisille 

Siitä miten maasta kasvaa elämää 

Ne uskovat vain ydinräjähdykseen 

Ja jotkut vain valkoisiin paratiiseihin

Mutta eivät tähän universumiin

Eivät nosta katsettaan taivaalle, eivät sivuillekaan

Kulkevat laput silmillä kuin se mitä he tietävät 

Olisi heidän ainoa totuutensa siitä mitä edessään näkevät 

Ne kuolevat sukupuuttoon, koska toisiaan tappavat 

Pelkäävät, että jos uskovat edes välillä itseensä

Niin lopulta pihakeinuun kiinni hirttävät 

Joku kysyi, onko se hullu 

Ei, hänen mielensä toimii eri tavalla 

Kuin meidän ja noiden omien kavereiden