Minun avaruuteni

Tanssin yksin kylän kantabaarissa

Miehet ja naiset, tuijottavat silmät kovina

Kylmät katseet huurruttavat sieluani

Näytän ulospäin vain ilmeettömät kasvot

Ne tuijottaa, eivät irti saa mitään

Pidän kaiken niin visusti sisälläni

Ajatukseni ovat kuin vesiputous

Tahtoisin kertoa teille tarinani

Tuntemattomille kasvoille paljastua

Imagoni on turvallinen 

Oikea nimeni on piilossa 

Kaiverrettuna syvälle onkaloihini

Olen sulkenut oveni

Ovet, jotka johtavat menneisyyteeni

Pitkäaikaismuistiini eivät mahdu ne asiat

Mitä joskus olen saavuttanut

Mieleni on kuin tuhkauurna

Säilytyspaikka muistoille, 

jotka ovat kadonneet tuulen mukana

Joku pitää osaa esillä hyllykössä

Autioituneessa talossa, 

jonne minulla ei ole enää pääsyä

Sieluni on kasvoton ja tyhjä, 

heille, jotka eivät tiedä oikeaa nimeäni

Sieluni on avoin ja yksinäinen,

niille, jotka rakastavat oikeaa sisintäni

Kartalta löytyvät paikat, 

joissa joskus kävin, nautin ja elin

Kartalta löytyvät myös ne paikat,

joissa kärsin, itkin ja ikävöin

Minut revittiin auki vieraille,

jotka eivät koskaan lukeneet kirjaani

Minut revittiin auki tutuille, 

jotka tekivät sen, mitä muut eivät tehneet

Ja ne muut 

Kerran eksyivät pimeään metsääni

Näkivät paholaisen kasvoihin muokattuja enkeleitä

Näkivät sieluja, jotka eivät olleet enää olemassa 

Tässä todellisuudessa tai jossakin toisessa universumissa

- Shato 

Kuutamo

Jossain haukkuu koirat

Ja taivaalla loistaa kuu

Puhallan savua ulos pimeessä,

ja vedän hapen takaisin keuhkoihin

Täällä on monta kaunista asiaa,

joita me emme täällä huomaa

Täällä on monta vaaraa,

joille me kaikki antaudumme

- Shato

Hiiohei pullo rommia ja kaljaa

(sis. satunnaista intertekstuaalisuutta.)

Tyhmyys kuuluu ja näkyy kauas,
huutakaa se pois kun yllä roihuaa taivas, 

ottaa se vastaan jokaisen sanas,
etkä niitä koskaan enää saa takas.

Ota raamattusi ja huido ilmaa, 
ei se silti koskaan murra totuuden siltaa.

Julmuus täyttää sairaan,

eikä sopivaa aikaa siihen löydy,

jotta ihminen olisi valmis parantumaan.

Hiiohei pullo rommia ja kaljaa,
hetkeksi unohtaa voit lupauksesi huomiseen, 
ja jälleen verta nenästäsi kaivaa.

Ei auta hullua puheet,

vaan pääsee se tekemään ne samat kujeet,
jotka on koettu monta kertaa ennenkin. 

Kukin itse päättää miksi uskoo kehenkin,
luottaa ja sydämestään puolet antaa,
että murheet monet helpompi olisi kantaa.

Eilinen pois sitten pyyhkiytyy helposti,

kun kaksi uupunutta miettii,
voiko tässä vielä käydä kavalasti. 

Monen henki syystä ja toisesta täällä on halpaa,
vain pelkkää osto- ja myyntitavaraa,
jolla valhe tiellemme sattuessaan pääsee leikkimään.

Nyt ei henki kulje ja vihdoin irtoaa elämämme kahle. 

- Shato

Sinkkuus

Mä voisin tanssii, 

ja iskee sata miestä sekä naista,

tuoda jokaiikan kotiini ulkomailta.

Sinkkuus on hulvatonta aikaa, 

kun tajuaa, että on lupa tehdä mitä vaan, 

lentää vaikka Espanjaan ja juhlia aamuyöhön.

Tänä yönä ollaan vapaita ja nauretaan, 

suudelmiin lukuisiin hukutaan, 

aamulla ei kaduta mitään. 

Ehkä sitten rakastutaan, 

mutta mä haluan vielä hetken maistaa vapautta.

Mä haluan tehdä mitä vaan, 

hulluna tanssia ja pyöriä lakanoissa, 

jossain likaisessa majatalossa,

kun ei tarvi olla puhdaskaan. 

Ei tarvitse ajatella aina jotain toista,

ei edes sitä mitä Iina aattelee, 

ei murehtia Iirosta yksin iltaa istumassa,

joka aamuyöllä kotiin tullessa alkaa valittaan: 

"Mitä hittoa taas puuhasit, 

ja missä näin myöhään luuhasit?

Olin susta huolissani, 

olisit soittanut tai ees tekstiviestin pistänyt."

En mä jaksa välittää, 

mä haluan selkään siivet, 

ja mennä minne vaan - 

klubilla itkeä ja olla humalassa, 

pitää hauskaa ja naiseksi itseni tuntea. 

En mä pysty olemaan häkissä, 

jonka keuhkot tukehtuu, ja 

antaa sun heitellä mua säkissä, 

pidellä mua kiinni väkisin pimeydessä. 

Heihei, huomaatko, että täällä jo meen? 

Heihei, mä oon täällä, sä vielä siellä - 

odotat mua kotiin, mutta en muistakaan, 

että jossakin munkin nimellä luukkua vuokrataan. 

 Mä olen vapaa ja nuori, 

heihei, anna mun jo mennä. 

Jos välität tarpeeksi, tuut mun perään.

Jos oot itsenäinen, me mennään yhdessä minne vaan, 

ja vapaina New Yorkin yön valomeressä heilutaan. 

Heihei, mennäänkö naimisiin pilvenpiirtäjässä, 

jossain syvällä yössä, jossa muut ei näe meitä? 

Hypätään alas sormusten vaihdon jälkeen - 

ihan sama, kunhan en kahleissa joudu elämään.

Heihei, mä haluan niin ison puvun, 

ettei se mahdu edes New Yorkin korkeimpaan torniin. 

Heihei, mennään yhdessä minne vaan. 

Heihei, tehdään yhdessä se "mitä vaan."

- Shato

Älä katso minuun, kun ohi kuljet

Älä katso minuun, kun ohi kuljet.

Älä katsettasi käännä, pidä se poissa.

Kunnes aika meidät jälleen erilleen hajottaa.

Pudottaa palaset erilleen,

aika tekee kunniaa teoillaan -

muistot niistä vain kullataan.

Ehkä joku päivä mekin mullan alla maataan.

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin, miettiä voidaan.

Aivan liian myöhässä ongelmat nää ratkotaan.

Ikuisuutta ja toisiamme jahdataan.

Vain ilmaa kiinni saadaan.

Tyhjiin käsiimme katseet lasketaan,

ja loputtomasti vaan kadutaan.

Ja nyt maailman voimasta maahan kaadutaan.

Niin kauan, kunnes syvälle molemmat haudataan.

Ehkä arkun kansi anteeksipyynnölle aukeaa -

viimeinen tuomio varmaan kuullaan -

ja parempaan huomiseen lohduttaudutaan.

Mutta ei ole aikaa enää odottaa.

- Shato

demoni

Oman kehtonsa kaltereihin demonini hautasin, 

lukkojensa ja tuhansien ovien taakse karkotin, 

sadoilla käärmeillä varjelin, oman tieni suojasin.

- Shato

Yhteinen tanssimme

Yhteinen tanssimme on piirtänyt,

meihin lukuisia haavoja,

ja jättänyt arpia ikuisia.

Ei niitä hävitä rukoukset,

eikä edes pettämätön logiikka.

Jättämäsi jälkien kartta risteilee ihollani,

aikanaan pois haihtuen.

Onnen routasää ajaa paholaiset takaisin koteihinsa.

- Shato

Vastasyntynyt

Elämäsi on tänään täällä,

huomenna jälleen toisaalla. 

Olet levoton, nukut koiran unta, 

yritän jarruttaa sinua huonoin tuloksin.

Otat askeleesi kauemmaksi - 

pakenet käsivarsiltain. 

Hymyn piirtyessä huulillein, 

lähden perääsi, hiljaa nauraen. 

En voi kesyttää sieluasi, 

vastasyntynyttä ja villiä mieltäsi. 

Matkustat ja seikkailet, mielikuvissasi ainakin, 

haamun lailla maailman ohi lipuen, 

sinä olet vapaa, eikä sinusta saa otetta. 

Vain taistelijat jatkavat perässäsi, 

elämää rakastavat vaeltajat, 

Lapissa ja synkissä sademetsissä Amerikassa,

kiipeilevät köysien varassa korkeilla muureillasi.

Sinulla on vastasyntyneen käsitys nuoruudestasi -

murehdit, mutta et nöyrry tulevaisuudellesi, 

viiletät vain katumatta eteenpäin, 

etkä tänään enää muista eilisen virheitäsi.

Horoskoopiltasi olet Jousimiehen haamu, 

minä vain Oinaksen kaltainen nuorallatanssija, 

tummien öiden sankari ja kuunpalvojana ihmissusi.

Täysikuun alla ulvoo tuuli ja elämä,

ja kiiluvat silmät heijastuksena, 

tuhansien merien ja maiden pinnalla, 

joista meillä ei ole aavistustakaan. 

Ehkä seuraavan elämän koittaessa,

saamme naamioitua viattomuuteen. 

Saamme tutustua uudelleen elämiemme kiertokulkuun,

tietämättä lainkaan, mistä halumme ovat kotoisin.

Muistot haihtuvat, 

mutta tunteet pysyvät. 

Ne hiiltyvät hiekkaan,

ja me vain hitaasti katoamme. 

Meidän sielumme ovat pitkällä matkalla,

etsimässä tietään uuteen tulevaisuuteen.

- Shato 

Betoniin uurretut jäänteet

Tämä bussi vie minut pois

Unohtuneiden maahan kulkee

Kiireiset ihmiset, aavemainen kulkuneuvo jalkojen alla

Kaupungin valot jäävät taakse 

Hyllytettyjen ihmisten eräpäivä on mennyt umpeen

Hiiltynyt syvälle betoniin

Katutyöt raivaavat uudet jalanjäljet 

Määräävät kulkusuunnan

Sinulle, minulle, ja orvoille lapsille

Väsyneille työmiehille ja hulluille

Takaavat huomiseen saakka mielenrauhan

Tunnit syövät toisiaan

Ne piirtyvät verkkokalvoillemme, muistoiksi tullen

Rakastin jotain tai en 

Ei sitä tule kukaan muistamaan

Kun kello tikittää eteenpäin ennen aikojaan

Morsiuspuvut ja mahonkipöydät 

Loistavat uututtaan näyteikkunoissa

Katujen kulmilla lukuisilla

Jotkut niistä tehtiin orjatyövoimalla

Ja jotkut Los Angelesissa sarjatuotantona 

Lasisissa kuutioissa syödään pikaruokaa

Baarimikot tarjoavat drinkkejä anniskelualueilla

Hämärillä kujilla ja onnettomien "Onneloissa" 

Pikaruoka-annos katuun iskeytyen

Laahautuvat massat kalliisiin koteihinsa

Vuokra on vielä huomennakin liian korkea 

Eiväthän he omista itse edes yhtä osaketta

Huoneistoista, joita turvakseen kutsuvat 

Aurinko nousee, aurinko laskee 

Lentokoneilla on suunta itään tai länteen 

Lämpimiin maihin ja ylikansoitettuihin kaupunkeihin 

Tietyt asiat eivät rajoitu vain tänne

Maisemien puute ja rohtokasvien uute 

Kasvattaa haavaa sisälle 

Ja paikkaa arpea ulkopuolella

Tähdet ovat paenneet jonnekin kauas

En saa toiveistani todenlaista 

Kohtalo tunki itsensä peliin

Kaivoi kynsillään heikkouteni esiin

Ja painoi päänsä kanssani samoihin uniin

En ollut tarkoitettu olemaan täällä 

Kulkemaan kivikatuja pitkin

Nielemään happea sisääni hengenpitimiksi

Toivoin nimeni muuttuvan unhoitetuksi

Ja hautakiveni jäävän täysin pystyttämättömäksi

c Shato

Saatana pukeutuneena mustaan

Teollisuuden tehtailla

Valmistetaan myrkkyjä serotoniinista

Aamulla lääkkeiden ottoaikana

Hereilläolo muistuttaa tuskasta 

Piilee suonissa ja kehossa 

Aineet vaikuttavat aivoissa 

Sanoja sekaisin suttupaperilla

Ystävät ja perhe jo nukkumassa

Joku yksinäinen kuuta palvomassa

Suden lailla itkemässä

Surevana itkuaan ulos ulvomassa

Lääkkeet pitävät meidät kaikki 

Melankolian ulottumattomissa

Nukkumatin parhaina seuralaisina

Paljastaa kasvomme kaatosateessa

Saatana pukeutuneena mustaan

Vaanii päiväsaikaamme

Ei jätä meitä yksin lepoomme

c Shato

Älä luovuta

Ajattelet olevasi yksin 
Veresi kanssa kylpyhuoneen lattialla

Ja tuijottaessasi seinää toista tuntia

Ironista on, että luulet olevasi ainut

Vaikka maailmaan mahtuu miljoonia muita

Täysin samassa jamassa lojuvia 

Rohkaistuminen vaatii aika paljon

Pointti on siinä tärkein:
Älä anna sen viedä mukanaan

Kuilu on syvä ja valo tunnelin päässä

On vain juna, joka kiskoo takaisin raiteille

Tyhjän arkipäivän keskelle, (taas) 

"Miksi minä", on kysymyksistä tärkein

Ja liian usein vaille vastausta jääden

Jatkuu kulku portteja kohden

On olemassa risteys, jossa voi valita 

Hyvän ja pahan vaihtoehdoista 

Syvemmälle pimeään mennään yksin

Ja laudoitetulta valon maisemalta 

Saattaa löytyä yksinäisyydestä pelastaja

Olen nähnyt sen, usko minua

Siksi sanon: 

"Älä luovuta."

c Shato

Turhaa sanomaa

Omistan turhaa sanomaa kerrottavaksi

Nuoruuden huumassa kerrattavaksi asti 

Juoppohulluuteen hairahtaminen käy katalaksi

Eikä sieltä tulleet ystävät ole kuin haitaksi

Pää täytyy pitää pystyssä ja ylhäällä 

Ikävistä lapsuuden traumoista huolimatta

Emme selviä, jos lippua emme kanna korkealla

Joka ainoasta päivästämme ylpeänä

Jos loppu onkin jo huomenna

Mitä jää käsiin tältä päivältä? 

Pienimmät asiat pelastaa jopa viikkoja

Mutta ihminen näkee liian vähän 

Vain sen minkä jo entuudestaan tiedämme

Se vaatii hieman psykologiaa

Ja paskantärkeetä filosofiaa

Syvää tuntemusta omaan henkilöhistoriaan

Mutta maalaisjärjelläkin pärjäämme 

Jos osaamme muille näyttää parhaat puolemme

Kaikilla meillä on siihen mahdollisuutemme

c Shato

Vaikeaa on kesyttää villiä mieltä

Valokuva hymyilee, minä en osaa enää

Korusi käsissäni kiiltää

Ja tuska sekä ikävä riipivät sydäntäni 

Vaikeaa on kesyttää villiä mieltä 

Se on monimutkainen ja hämmentävä

Joskus jopa sietämättömän ärsyttävä

Peilikuvastanikin kasvosi minulle heijastuvat

Niin minä tiedän, en voisi sinua jättääkään

On omat vaikeutemme meillä 

Kuin jokaisella tässä vaarallisessa elämässä

Sinun kanssasi nautinnollisessa 

Unessa hiljaisessa ja lohduttavassa 

Näissä kirotuissa vuosissa

Aika kuluu liian hitaasti, ja silti liian nopeasti 

Muistan yhä kosketuksen ihosi

Pihamaaltamme lähtiessäsi

Kuljemme polkua pientä eteenpäin 

Surren ja hymyillen, mutkitellen sekä kääntyillen

Sivuteille huonoille välillä poiketen

Lopulta silti aina takaisin palaten 

Aina ei arvostuksesta ja huolesta kiitä 

Eikä hyvätkään hetket meille riitä 

Silti kiitokset suurimmat siitä,

ettei se sinua ole luotani pelottanut pois.

c Shato

Enkelit ja pienet pirut

Enkelit on tehty tulesta 

syntyneet tappurasta

ja laulaneet kuolleesta Jumalasta 

Pienet pirut on tehty tulesta

kauniskasvoisista, urheista naisista

Pienet pirut eivät piittaa kuolemasta

Ne iloitsevat ironiasta ja pirullisuudesta

Enkelit ja pirut elävät symbioosissa

Kantavat kaunaa samassa kehossa

Pedon ja kaunottaren ruumiillistumassa

Siipipeitteiden alla uinumassa

Silkkilakanoissa valkeissa keinumassa

Kanteleiden kielet ovat katkeamassa

Pilvipeitteiden suoja katoamassa

Pienet pirut piiloon juoksemassa

Pirun viulu itsestään soimassa

Yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa

Lopun alkua odottelemassa

ja enkeleitä kokoon kutsumassa 

c Shato

En kaipaa yhtään mitään

Luonnosraaputus 15.09.2014

On kulunut kaksi viikkoa, kun oon yrittänyt ja yrittänyt tehdä uutta blogia - bloggeriin. Se tuntuu harvinaisen turhauttavalta ja suoraansanoen paskalta hommalta siihen nähden, että täällä tekstit pomppivat suuntaan ja toiseen, eivätkä ikinä ole siellä, missä niiden pitäisi olla. Kaikenlisäksi "kesken tallennuksessa" on aina jonkinlainen ongelma.

Eikö kuulostakin varsin innoittavalta, huh?

Mitäpä, jos loisin seuraavan blogini tumblriin? Olisiko se siellä helpompaa?

- Kaikella rakkaudella, Shato.

----------

Toinen turhautunut raaputus 20.09.2014

Tiedättekö, miltä se tuntuu, kun ei vain jaksa enää olla asiallinen? Luultavasti tiedätte. Olen hyvin pahoillani siitä. En saa tekstiä enää tulemaan ulos, ja kuvittelen, että uuden blogin perustaminen ehkä auttaisi ongelmaani. En vain jaksa kiinnittää huomiota enää blogin ulkonäköön, en tekstien luovuuteen, enkä myöskään asiallisuuteen. Olen kesken. Hajalla. Erittäin keskeneräinen vedos alkuperäisestä, uudenhohtoisesta tulokkaasta, joka ei enää ole mitään.

Ja tämän kaiken olen yrittänyt pitää sisälläni jo vuosikaudet.

Mutta ihmiset vain naureskelevat toisen melankolialle - ja jos eivät, ovat salaa tyytyväisiä siitä, että toisella ei menekään enää hyvin. He hekumoivat, ja tämän takia sanomme, että "jonkun helvetin hyvä elämä saa toiset kuolemaan kateudesta." Valitettavaa on se, että niin asiat on vain luotu menemään. Me olemme pahoja, aivan helvetin tuskaisia olentoja, joita on vaikea katsoa silmiin. Koskaan ei voi tietää, missä paha vaanii, ja mitä se iskiessään tulee meiltä mukanaan viemään. Se tulee aina muodossa, minkä ei ikinä uskoisi olevan paha, ennen kuin se on jo liian lähellä, ja näyttää meille kyntensä - silloin, kun on jo aivan liian myöhäistä perääntyä. Ja siinä vaiheessa kivusta vain nauttii, koska luoksemme saapunut paha on meille jo uskotellut, että todellakin ansaitsemme sen. Niin kuin totuus ja elämän autuus, niidenkin olemassaolon ymmärrämme aina liian myöhään. Elämä on täynnä paradokseja, joiden vankeja olemme nyt, ja tulemme aina olemaan. Täynnä menetettyä aikaa, jota emme tule enää saamaan takaisin. Se on melodramaattista, hekumallisen ilkeää, mutta silti niin nautinnollista.

Luultavasti muutama epäonnekas tulee näkemään tämän päivityksen. Luultavasti pian poistan sen. En kaipaa apua tai lohduttavia sanoja. En kaipaa yhtään mitään.

----------

Tyttö sieluttomuudessa

Kirjoitin tämän odottaessani kyytiä kotiin. Oli syksyinen päivä, mutta lämmin aurinko poltti silti selkääni. Ei juurikaan tuullut. Otin vihkoni esille, asetuin kyykkyyn asfaltille ja tutkin mitä ympärilläni näin.

Tälläistä on inspiraatiossa eläminen.

Se vain tulee, ja se vain menee. 
Ja täysin merkityksettömänä sekin, 

loppujenlopuksi.

---------------

Kesältä se vielä näyttää, 
mutta syksy on jo osansa ottanut.
Tyttö sieluttomuudessa. 

Kasvosi ovat häipyneet

syksyn lahoavan heinän sekaan.

Yksinäinen leppäkerttu, 

se vaeltaa asfaltilla. 

En osaa erottaa tuulen suuntaa, 

vaan se vie minua sylissään, 

keinuttaa uneen suloiseen, 

maasta juureni repäisee.

Herkän taiteilijan sieluni 

on lopulta aika kohdata totuus.

Viimeinen rukoukseni 

on sinun suudelmasi;

huuliesi hipaisu lantiollani, 

ja tuoksusi hiuksissani, aavan sinisissä. 

Olen jakanut sieluni osasia ympäri maailman, 

kadottanut itseni. 

Uudelleen kuoriudun löytäen tulen, 

lämpöisen sylin, inspiraationi.

Oman itseni, 

varjossa loppuun palaneen kynttiläni. 

Sytytän kynttilän ja kävelen pois. 

Elän uuden elämän, sieluni osasia 

palaan keräämään itselleni takaisin. 

Ja täällä huudan ja yksin istun,

huulet punattuina ja hiukset kiharrettuina, 

odottaen kaatavani maljaa pelastajalle.

Olen elämäni velkaa tälle maailmalle.

En sen enempää.

c Shato

Ikiaikojen ateljee

Hiuksissa värien kirjo, 

sortuvat aitoa pellavaa. 

Horsman kukinta ja aavan meren tuoksinnat, 

kuiskailevat korviisi tuulen mukana. 

Ruusun piikit pistävät jalkoihin, 

maassa kasvaa elämä.

Raikas, kevään tuoksuinen. 

Kuin syksyn lehtien lento järven pinnalla. 

Silmissä utuinen savu, 

pyyhkäisy valkohäntäpeuran turkilla. 

Nukkuvan lapsen uni taivaiden pellossa. 

Hauras hyppy suuressa maailmassa. 

Naurua loppumatonta avaruudessa. 

Talven pimeys ikuisuudessa. 

Ikiajan tulen leikki auringossa. 

Intiaanien lahja nuoruudelle, 

kosken kuohuista pieni malja vapaudelle.

Hulmuavan hevosen harja aavikolla, 

kavioiden loiskahdus hiekalle laukassa.

Polttavan lännen preerialle, 

uljauden ilosanomaa, itsenäisenä julistamaan.

Lähtevät tätä maailmaa juhlimaan. 

Tiikerin palavat silmät, kuumuudessa savannin,

suojissa eläinten valtakunnan. 

Soihtujen kahina kaislikossa, 

aikana sotamiehien juoksun. 

Sillan alla mongoloidi piileksimässä. 

Naisien huuto naapurissa, 

kiireellinen ilmoitus. 

Nukkavieru kodittoman yllä, 

katu on vain hällä. 

Vielä hetki aikaa jäljellä. 

Viimeisenä tämä hetki on arvojärjestyksessä, 

tulevaisuus häämöttämässä. 

Tärkeintä on silti elää, 

monimuotoisuus sen nähdä. 

© Shato

Ihminen

Ihminen.
Vuosisatojen saatossa kesyyntynyt villieläin,
joka on ahdettu häkkiin kaltaistensa seuraan.
Riistävät toisiltaan kadehtien hengen,
eivät pidä luotua moraalia ohjenuoranaan.

Pienessä piirissä nauravat toisilleen,
samoissa kuvioissa vuodattavat verta,
luovuttaen sen lahjana uhrialttarilleen.
Mahtaa niin käydä joka ainut kerta,
kun päästät julmuutesi valloilleen,
miettimättä lainkaan sen seurauksia.

Henkistä tuskaa pidetään visusti piilossa,
sielua saastuttamassa yksin lasipurkissa,
odotetaan peläten sen rikkoutumista.

Fyysinen kamppailu käydään ulkona,
mieleen palaten vain hoidettuna arpena.
Sielun pahin vihollinen sisällä ilkkuu, nauraa -
kuinka heikko olitkaan, pelkkä ihmisparka.

Kulku hoituu eteenpäin haavojen voimin,
yhteiskunnan hoidon ja huvien turvin.

Itsensä kadottaminen on pelkkä vitsi -
mutta silti ne hokevat, hei, älä muutu -
kukaanhan ei haluaisi tulla psykopaatiksi.

Kotiisi ystäviä sadottain kutsu,
heille todista mielesi olevan vielä tallessa,
vaikka sisin enää ei olisikaan kovin elossa.

© Shato

Sorrow

Maybe life is full of sorrow
but it doesn't matter
when it is only in a horror story.

We want to be something better,
than our horrible monsters,
who live inside our minds.

We see each other like criminals,
and every day,
we treat other people like animals.

text & photo © Shato

Näkymätön

Vie mut uuteen maailmaan
Hautaa jäljet näkymättömiin
Naulaa pari ristiä tikkaisiin
Sulje niillä portit helvettiin ja taivaaseen
Etsitään keskitien reitti onnellisuuteen

Löydetään tavat kunnioitukseen
Intohimojamme hetken tutkitaan
Ja yhdessä joku päivä nauretaan
Syli syliä vasten kurjuutta itketään
Päivästä toiseen vaan eletään

Elämän merkitystä mietitään
Haurauden keskellä nautitaan
Vihollisemmekin vielä voitetaan
Kaikki voimamme yhdistetään

Näkymätön tarina vieri vieren kirjoitetaan

- Shato