Mä voisin tanssii,
ja iskee sata miestä sekä naista,
tuoda jokaiikan kotiini ulkomailta.
Sinkkuus on hulvatonta aikaa,
kun tajuaa, että on lupa tehdä mitä vaan,
lentää vaikka Espanjaan ja juhlia aamuyöhön.
Tänä yönä ollaan vapaita ja nauretaan,
suudelmiin lukuisiin hukutaan,
aamulla ei kaduta mitään.
Ehkä sitten rakastutaan,
mutta mä haluan vielä hetken maistaa vapautta.
Mä haluan tehdä mitä vaan,
hulluna tanssia ja pyöriä lakanoissa,
jossain likaisessa majatalossa,
kun ei tarvi olla puhdaskaan.
Ei tarvitse ajatella aina jotain toista,
ei edes sitä mitä Iina aattelee,
ei murehtia Iirosta yksin iltaa istumassa,
joka aamuyöllä kotiin tullessa alkaa valittaan:
"Mitä hittoa taas puuhasit,
ja missä näin myöhään luuhasit?
Olin susta huolissani,
olisit soittanut tai ees tekstiviestin pistänyt."
En mä jaksa välittää,
mä haluan selkään siivet,
ja mennä minne vaan -
klubilla itkeä ja olla humalassa,
pitää hauskaa ja naiseksi itseni tuntea.
En mä pysty olemaan häkissä,
jonka keuhkot tukehtuu, ja
antaa sun heitellä mua säkissä,
pidellä mua kiinni väkisin pimeydessä.
Heihei, huomaatko, että täällä jo meen?
Heihei, mä oon täällä, sä vielä siellä -
odotat mua kotiin, mutta en muistakaan,
että jossakin munkin nimellä luukkua vuokrataan.
Mä olen vapaa ja nuori,
heihei, anna mun jo mennä.
Jos välität tarpeeksi, tuut mun perään.
Jos oot itsenäinen, me mennään yhdessä minne vaan,
ja vapaina New Yorkin yön valomeressä heilutaan.
Heihei, mennäänkö naimisiin pilvenpiirtäjässä,
jossain syvällä yössä, jossa muut ei näe meitä?
Hypätään alas sormusten vaihdon jälkeen -
ihan sama, kunhan en kahleissa joudu elämään.
Heihei, mä haluan niin ison puvun,
ettei se mahdu edes New Yorkin korkeimpaan torniin.
Heihei, mennään yhdessä minne vaan.
Heihei, tehdään yhdessä se "mitä vaan."
- Shato
