Lelusiivet

Sulle annettiin lelusiivet
Ne eivät pitkälle kantaneet
Lensit alas kirkon portaita
Etkä lähtenytkään lentoon

Halusit aina olla se vapaa lintu
Yllä huippujen ja Harjulan seljänteen
Äiti aina puhalsi ja lauloi niistä aalloista
Lipattavista pyörteistä lentokoneiden alla

Ne pienet lelusiivet
Veivät sinut alas ja ylös trampoliinilla
Joskus itkemään ikävää rautatieasemalle
Sua otettiin kädestä kiinni ja lohdutettiin

Lelusiivet eivät antaneet arvoa nimityksille
Toiset olisivat tehneet mitä tahansa
Päästäkseen sinun paikallesi silloin
Et huomannut peilikuvaasi
Kun pellolle muodostui pieni lammikko
Kesäisen sateenkaarisateen jälkeen

Sulle olisi kelvannut aina vähempikin
Joskus sait enemmän kaksiossa istuessasi
Helminauha koristi hentoja siipiä
Ylpeän joutsenen kaulaa kimmaltaen

Itsekurin palavat jäänteet roskikorissa
Naapurit eivät koskaan olleet mieluisia,
sillä lelusiiville ne olivat liian painavia kantaa
Tuhat värityskynää kirjojen sivujen välissä
Et lukenut niitä, piirsit vain jälkesi luistimilla jäähän

Ikimurteeseen, kylmään ja pakkaseen
Nautit enemmän peruukin kastuessa hiutaleista
Ja päivä laskeutui aina peittävänä hankena sänkyysi

Omalla tavallaan kukaan ei saanut mukaansa
Mitään tärkeää, murheet olivat piilotettuja
Suruhuntujen ja pienien hymyjen taakse

Lelusiivet tiesivät totuuden siitä, mitä ei sanottu ääneen
Lelusiivet ymmärsivät tarinan piilotetun maskin takana
Ja ne pysyivät aina vierellä, edelleen alttarin porteilla

Jos lelusiipien ja todellisen peitteen välillä
Olisi voinut valita toisin
Vierestä katsojana olen onnellinen, ettet valinnut
Oikeita siipiä kannattelemaan itseäsi

Sillä tänään et olisi enää luonani
Jos sinulle olisi annettu mahdollisuus valita toisin