Kiitä auttajaasi suurin lahjoin

Seuraavan kerran, kun sinulla on henkisesti niin huono olo, ettet voi pitää sitä enää sisälläsi - ja menet puhumaan siitä ystävällesi - muista kiittää häntä ja valmistaudu antamaan sama ele takaisin kuuntelijallesi.

Näin ollen jotkut ovat aina auttamassa meitä. He kuuntelevat jokaisen pienimmänkin murheemme, näkevät lävitsemme kun meidän on paha olla ja kysyvät mikä meillä on hätänä. He huolehtivat meistä, ehkä usein jopa enemmän kuin omasta itsestään. He uhraavat aikaansa, voimavarojaan ja ajatuksiaan sinun ongelmillesi, he uhraavat kaiken saadakseen olosi paremmaksi, vaikka eniten saattaisivat tarvita sitä itsekin.

Kuunteleminen voi olla joillekuille helppoa. Usein kuitenkin, kun vuodattamiisi asioihin pitää myös sanoa jotakin, jolla osoittaa välityksensä, tilanne kääntyy päälaelleen. Sinun on keksittävä oikeat sanat toisen auttamiseksi. Sinun tehtäväsi kuuntelijana on asettua hänen tasolleen, tuntea toisen tunteet itsessäsi ja auttaa. Olla mukana jokaisella solullasi siinä mitä toinen kertoo, että voisit todella keksiä jotain, mikä saisi toisen loppuillan tai huomisen muuttumaan paremmaksi. Voin kokemuksesta todeta, että se on todellakin kaikkea muuta kuin helppoa.

Kun joku todella kuuntelee sinua sillä tavalla, olosi keventyy hetki hetkeltä, mutta kuuntelijasi voimavarat ovat täydellisen lopussa, kun lopetat oman vuodatuksesi. Siksi sinun pitää antaa siitä jotakin vastapalvelukseksi, jos välität kuuntelijasikin hyvinvoinnista, etkä välitä vain itsekkäästi omasta itsestäsi. Vaikka niin valitettavan monet ihmiset tekevätkin.

Kohtele muita kuin tahdot sinua kohdeltavan takaisin. Älä anna kenellekään kaikkea, koska vain aniharva on sen todellisuudessa ansainnut. Ja jos sinua autetaan, auta sinäkin auttajiasi. Koska viisaat itsekkäät ihmiset ovat itsekkäitä omakseen sekä myös toisien hyväksi ja saavat itsekkyydellään aikaan jotakin hyvää parhaimmassa tapauksessa molemmille osapuolille.

Kiitä kuuntelijaasi ja muista kuinka paljon itse uuvut jotakuta kuunnellessasi. Vain siten voit oivaltaa, millaisen vaivan toisen auttaminen todellisuudessa vaatii. Tie ei ole koskaan helppo eikä sillä ole loppua, mutta aina kannattaa yrittää.

Auttaminen itsessään ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys; me voimme jättää tekemättä sen tai voimme vain tehdä sen, eli valita vaikeamman polun kahdesta vaihtoehdosta. Meidän kuuluu arvostaa kaikesta sydämestämme jokaista ihmistä, joka valitsee näistä vaihtoehdoista sen viimeisen.

Koska kaikki eivät kuuntele. Ja harva tosissaan kuuntelee ja osaa sanoa jotakin. Se pitää muistaa. Muistaa aina, kun tapaamme ihmisen, joka on valmis uhraamaan itsensä meidän vuoksemme. Tai osan koko päivästään, minuutit tai auttamiseen käytetyt tunnit elämästään, jotka he voisivat käyttää mihin tahansa muuhun. Esimerkiksi johonkin, mitä tekisi heidän oman elämänsä paremmaksi, johonkin mikä saattaisi muuttaa heidän koko elämänsä - mutta he käyttävät ne tunnit ja minuutit henkilöön, jota he yrittävät auttaa.

Siksi auttaminen ja kuunteleminen eivät ole pieniä, jaloja tekoja koskaan. Joskus siinä voi riippua kiinni koko elämä.

Euforiaa haavoille ja rikkinäisille sydämille

nro 1. Psykoottinen orjatyö huumeille

Kadunkulmassa vaaniva narkkari,

oopiumille alistunut sosiaalitapaus.

Maailmamme toivon täyttämä ja maisemarikas –

kaupungeissa tuskan pyhätössä,

maalla kaukana kaikesta elävästä,

merellä kulkiessa rintaa täyttävän pelon keskellä.

Kiertävät hait ja suolainen vesi,

euforiaa aukinaisille haavoille tarjoaa.

~

nro 2. Olen lasillinen verenpunaista viiniä juhlavaatteillasi
 

Petollinen viini lasin pohjalla,

viimeinen osa kristallia lattialla.

Valkealla peitteellä punainen viiru,

silmät kostuneet ja pirstoutunut sielu,

kasvoilleni kiinni jäätyneet silmäluomet.

Huoran lailla itseäni tarjoan,

katso häpeämättä vain, tässä olen.

Joko arvaat, tiedätkö vielä käskijäni,

tahtosi on sanahelinää korvissani?

Kahleesi ovat hävettävän halpoja,

kiinalaista massatuotantotekoa.

Pidän lukua palavista katseistasi, 

et voi vastustaa valkeaa kehoani. 

Haluan matkustaa vain sinun kanssasi,

ykkösluokassa suoraan taivaaseen.

~

nro 3. Valtakunta mahtava taakse jää

Kevät antoi sanoilleni uuden merkityksen,

joten poimin mukaan vasta myrkystä selvinneen.

Osa kapinoivasta kansasta oli aikaansa edellä,

eivätkä he mietteitään voineet turhaan keksiä. 

Sen oli oltava totisinta totta,

puhdasta tietoa yhden ja ainoan taivaankannen alla.

Lautakunta, makaaberi näyttelijävalta,

katkerat käärmeet tienlaidassa kesäpakkasella,

korrekti sukupolvi ja viaton kehdossa makaava lapsi.

Heistä koostuivat pikkuvaltion päätöstalja, 

raa’at lait kirjoitettuna käärepaperissa,

eniten apua tarvitsevilta piilotettuina pankkiholvissa.

Sisällä uljaassa linnassa kruunun suloiset kavaltajat,

nuo naiset hienoihin pukuihinsa sonnustautuneet,

mutta sisimmissään kauan rauhaa jo huutaneet. 

Juottavat myrkkyä sairaille isännilleen,

tarjoavat kultaa ja rikkautta yksinäisille sydämilleen.

Huomaavat hekin luonnon äkkinäisen katoavaisuuden

vasta iltahämärän saapuessa avaraan eteiseen,

laskevien pilvien värjätessä seinillä tauluja suvun vereen.

Kellon eteenpäin siirtyessä kuin mukana ollen piirileikissä,

valtakunta taakse suuren universumin jää,

eikä sen tajuttuaan, kukaan heistä koskaan, tahtoisi olla tässä.

© Shato