Hiuksissa värien kirjo,
sortuvat aitoa pellavaa.
Horsman kukinta ja aavan meren tuoksinnat,
kuiskailevat korviisi tuulen mukana.
Ruusun piikit pistävät jalkoihin,
maassa kasvaa elämä.
Raikas, kevään tuoksuinen.
Kuin syksyn lehtien lento järven pinnalla.
Silmissä utuinen savu,
pyyhkäisy valkohäntäpeuran turkilla.
Nukkuvan lapsen uni taivaiden pellossa.
Hauras hyppy suuressa maailmassa.
Naurua loppumatonta avaruudessa.
Talven pimeys ikuisuudessa.
Ikiajan tulen leikki auringossa.
Intiaanien lahja nuoruudelle,
kosken kuohuista pieni malja vapaudelle.
Hulmuavan hevosen harja aavikolla,
kavioiden loiskahdus hiekalle laukassa.
Polttavan lännen preerialle,
uljauden ilosanomaa, itsenäisenä julistamaan.
Lähtevät tätä maailmaa juhlimaan.
Tiikerin palavat silmät, kuumuudessa savannin,
suojissa eläinten valtakunnan.
Soihtujen kahina kaislikossa,
aikana sotamiehien juoksun.
Sillan alla mongoloidi piileksimässä.
Naisien huuto naapurissa,
kiireellinen ilmoitus.
Nukkavieru kodittoman yllä,
katu on vain hällä.
Vielä hetki aikaa jäljellä.
Viimeisenä tämä hetki on arvojärjestyksessä,
tulevaisuus häämöttämässä.
Tärkeintä on silti elää,
monimuotoisuus sen nähdä.
© Shato
