Peilipinta

Äänettömästi sinua ikävöin

Viini juoksee huuliltani ytimiin asti

Hellivä tuoksusi ja sanasi sekoittavat pään

Kauaksi purjeeni karkoitin

Kun pienenä tyttönä rakastuin

Toisen universumin lapseen

Näen kiitävän linnunradan

Varpaillani astelen yllä kuun sirpaleiden

Nukun suojassa auringon tulen

Sivaltelen jälkiä tähtien koskemattomuuteen

Haluaisin pian jo palata kotiin

Rakkain, tähdenlentoni, luoksesi saavun

Kuiskaan mukaasi sadasosan unelmani 

Uinun ja purjeeni saavuttavat toisen planeetan

Tanssin kuun sirpaleilla, ne sattuvat jalkoihin 

Allani valtameren peilipinta, sen jäähän liukastun

Painovoimattomuus ympärilläni, sitä vastaan taistelen

Portaaliani toiseen maailmaan etsin

Itsekseni hiljaa ja huutamatta vaellan

Saavuttamattomissa elämän ikuisuuden

Koti-ikävä

Tunnen olevani kotona, 

satojen miehien katseiden alla, 

joista kaikki ovat kotoisin kaukaisesta maasta, 

merten ja maiden toiselta puolelta. 

He kiertävät ahkerasti Munichia ja Pariisia, 

nukkuvat yönsä keskinkertaisissa hotelleissa, 

ja kärsivät jet lagin kourissa koti-ikävästä. 

Tunnen olevani kotona, 

vastatessani varmoihin katseisiin seinillä, 

iltaisin hitaita balladeja kuunnellessani. 

Vietän yöni sinun vieressäsi, 

enkä huomaa itkeväni, 

kun aamulla nostan katseeni, 

ja kohtaan uuden päivän auringon, 

käydessäni jälleen onneani kokeilemaan. 

Tunnen olevani kotona, 

kun pienet koirat lipovat kasvojani,

ja lähden kanssasi aina vain uusiin seikkailuihin, 

hymyillessäni toiveikkaasti tuhansille suunnitelmille, 

antaessamme aikaa pienimmillekin unelmille.

Idealisti

Idealisti nukkuu aina levottomasti 

Mies koiranunessa öisin ja päivisin 

Valvoo aamuun asti kaiho rinnassaan kituen

Hukkuu syvälle unelmiinsa sekaviin 

Muistelee menetettyä rakkauttaan

Vihaan ja katkeruuteen hukkuneita vuosiaan

Kuiskaa toiveensa kaupungin valoihin 

Sytyttää savukkeen ja narriksi itsensä tuomitsee

Mies nukkuu koiranunta öisin ja päivisin

Ei antaudu levon tuomaan rauhaan tai elämän sykkeeseen

Toistelee päivästä toiseen mielessään rikottuja lupauksiaan

Kantaa valtavaa yksinäisyyden takkaa hennoilla harteillaan

Luottaa itseensä vain lumen laskeuduttua maahan, 

valkeuden peittäessä kaikki jäljet menneisyyteen  

- Shato

Sielut

Sielumme tanssivat kuin heinä kevään tuulessa

Toisiaan syleillen surun pois pyyhkivät 

Sateessakin ylpeinä seisten 

Katseensa kohottavat tulevaisuuteen 

Sielumme avaavat silmänsä toisilleen

Aloittavat keveän valssin keskenään 

Toinen toisiaan kädestä äänettä pitäen 

Soihtujemme loistaessa kuun kajossa

Toivotamme myrskylle sisällämme hyvää yötä 

Niin tuuditumme uneen suloiseen ja rauhalliseen

Nukahdamme paljas iho kaltaistaan vasten 

Katselemme samanlaisia unia, erilaisin silmin 

Selustamme turvataksemme 

Vuodatamme pois kyynisyyden

Samoin kuin raivon, tuskan ja yksinäisyyden

Sielujemme näkymätön tanssi 

Askeleemme luovat meidät entistä paremmiksi 

Eikä meillä ole enää mitään pelättävää 

- Shato

Viikatemies

Hän ei niiaa, nöyrry tai kumarra 

Hän tanssii venäläisen ruletin tahtiin 

Hän kaartuu tangon vaarallisin askelin 

Elämän suolainen maku huulillaan

Hän nauraa, mutta ei pelkää menettää

Herrasmies tekee sen minkä itse parhaaksi näkee

Häntä ei voi hallita, koska hän on kapinallinen,

ja aloittaa Ranskan vallankumouksen.

Hänen varjoonsa jäävät verenpunaiset neitsyeet, 

Jumala ja Versaillesin aurinkokuningas poikineen. 

Hän laittaa kaikkivaltiaatkin polvilleen.

Ken kuolemaan hitaasti rakastuu,

se hänen kuiskintaansa ihastuu 

Ken kuoleman tanssiin yhtyy,

se kaiken taakseen jättää

Ken elonsa tien kapeaksi kokee,

kaikkensa lapsensa säästäkseen tekee

Ilon ja surun hetkiä, 

kuoleman ja elämän herran,

vaaniessa päivästä toiseen ovella, 

toinen jalka jo sisällä 

Ken hänet taloonsa ottaa vieraakseen,

päästää myös sydämeensä suojaa tekemään.

- Shato 

--------

Omistettu Zevin roolipelihahmolle Dielle.
Nyt voitte yrittää kuvitella tarinan "Kuoleman" vallankumouksellisena ja sadistisena miehenä. 

"Rakkaudesta ruikuttajat, halusta ulvojat" - CMX

Yksi maailman nurinkurisimmista asioista on, että toiset saavat melankoliasta voimansa ja toiset pelästyvät surun tunteita kuin heidän loppunsa odottaisi vaanimassa seuraavalla kulmalla. 

Mistä me koskaan tiedämme, missä meidän loppumme odottaa, mutta en näe, että sitä kannattaisi turhaan jäädä odottamaan. Se vain tulee, kun on tullakseen – ja se siitä tarinasta.

Joinakin päivinä lohduttaudun itsekin edelleen uskomaan, että melankoliassa olisi itseasiassa järkeä. Melankolia, se pieni piru sisimmissämme, joka latistaa uskomme ja vie meidät aliarvioimaan kaikki taitomme ja tekomme. Silti, joinakin päivinä ymmärrän myös sen, miten ilo, onni ja kaikki rakkauden sukulaistunteet, addiktoivat meitä niin paljon paremmin kuin suru sieluissamme.

Melankolia jättää meihin syviä jälkiä, joita me tunteella muistelemme jälkeenpäin. Ilo haihtuu sen sijaan ennen kuin huomaammekaan, mutta niin tekee usein surukin. Onnellisuus onkin näiden tunteiden perheestä se kaikkein suurin – avain itsensä kehittämiseen ja elämän mielekkyyteen. Onnellisuus on tunteiden johtava äiti, vaikka harva kokee onnellisuutta elämässään ainakaan suurimmaksi osaksi elinvuosinaan.

"Ei ole silti olemassa hyvää ilman pahaa", on sanonta, jonka olen toistanut tässäkin blogissa varmasti satoja kertoja.

Mutta kukaan ei viihdy loputtomiin pahan puolella, koska kaikki maailman pahakin lietsoo itsensä esille onnellisuudesta - tuhotakseen sen jälkeäkään jättämättä. Paha tarvitsee onnellisuutta elääkseen kuin tuli happea leimutakseen.

Ihmismieliemme teitä tutkiessamme joudumme taistelemaan omia ajatuksiamme vastaan päivästä toiseen, mutta jos onnistumme taistelussa klassista pahaa vastaan, voimme kiittää itseämme omasta aikaansaannoksestamme.

Melankolia on alkujaan yhtä kaunista kuin se paha, mitä ympärillämme näemme. Melankolia saattaa toimia joillakin, mutta jos pelkästään oma melankoliamme luo taidetta, olemme pahasti hakoteillä. Melankolia, joka luo turvaa ja rauhaa sieluihimme vain hetkellisesti, on pelkkä illuusio taistelussamme elämän normeihin sopeutumisessa.

Joten, jos olet onnellinen, älä ainakaan häpeä sitä. Ota kaikki ilo irti onnellisuudestasi ja luo siitä jotakin uutta muidenkin nähtäväksi.