Ihminen

Ihminen.
Vuosisatojen saatossa kesyyntynyt villieläin,
joka on ahdettu häkkiin kaltaistensa seuraan.
Riistävät toisiltaan kadehtien hengen,
eivät pidä luotua moraalia ohjenuoranaan.

Pienessä piirissä nauravat toisilleen,
samoissa kuvioissa vuodattavat verta,
luovuttaen sen lahjana uhrialttarilleen.
Mahtaa niin käydä joka ainut kerta,
kun päästät julmuutesi valloilleen,
miettimättä lainkaan sen seurauksia.

Henkistä tuskaa pidetään visusti piilossa,
sielua saastuttamassa yksin lasipurkissa,
odotetaan peläten sen rikkoutumista.

Fyysinen kamppailu käydään ulkona,
mieleen palaten vain hoidettuna arpena.
Sielun pahin vihollinen sisällä ilkkuu, nauraa -
kuinka heikko olitkaan, pelkkä ihmisparka.

Kulku hoituu eteenpäin haavojen voimin,
yhteiskunnan hoidon ja huvien turvin.

Itsensä kadottaminen on pelkkä vitsi -
mutta silti ne hokevat, hei, älä muutu -
kukaanhan ei haluaisi tulla psykopaatiksi.

Kotiisi ystäviä sadottain kutsu,
heille todista mielesi olevan vielä tallessa,
vaikka sisin enää ei olisikaan kovin elossa.

© Shato

Sorrow

Maybe life is full of sorrow
but it doesn't matter
when it is only in a horror story.

We want to be something better,
than our horrible monsters,
who live inside our minds.

We see each other like criminals,
and every day,
we treat other people like animals.

text & photo © Shato