Ne
pienisilmäiset ja suurisuiset olennot
Huutavat, ettei tuo voi olla totta, ei totta ollenkaan
Huutavat, ettei tuo voi olla totta, ei totta ollenkaan
Sä oot hullu, niin hullu, että
pitäisi polttaa roviolla
Kapeakatseisuus lävistää tiedemiehet
Nyt ymmärrän, miksi tietonsa tulee pitää itselleen
Muussa
tapauksessa maailma menisi sekaisin
On uskojia, mielipuolia
ja huuhaan roskakanavia
Niin monia sanoja ja uskomuksia,
jokaisella omansa
Silti toiseen ne eivät katsettaan ja hyväksy
Sitä mitä toinen pitää tärkeimpänä aarteenaan
Ne
polttavat todisteet ja nukkuvat öisin huonosti
Maailman energia
on turha todiste ihmisille
Siitä miten maasta kasvaa elämää
Ne uskovat vain ydinräjähdykseen
Ja jotkut vain valkoisiin
paratiiseihin
Mutta eivät tähän universumiin
Eivät nosta
katsettaan taivaalle, eivät sivuillekaan
Kulkevat laput
silmillä kuin se mitä he tietävät
Olisi heidän ainoa
totuutensa siitä mitä edessään näkevät
Ne kuolevat
sukupuuttoon, koska toisiaan tappavat
Pelkäävät, että jos
uskovat edes välillä itseensä
Niin lopulta pihakeinuun kiinni
hirttävät
Joku kysyi, onko se hullu
Ei, hänen mielensä
toimii eri tavalla
Kuin meidän ja noiden omien kavereiden
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti