keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Sua kaipaan

Mietin usein mitä käy, kun useita kymmeniä toisilleen tuntemattomia ihmisiä lyödään samaan kasaan ja käsketään tulemaan toimeen keskenään. Ensimmäinen päivä on yhtä suurta hapuilua, tyhjiön omainen tila, jossa kukaan ei uskalla edes vilkaista muita ihmisiä ympärillään. Sosiaalinen ahdistus on huipussaan, vaikka jännityksellä uusia kontakteja odotetaan saapuvaksi pieneen elämään. Pieni elämä alkaa olla aluillaan, muuttuu väkisin hauraasta voimakkaimmaksi valoksi vuorien yllä. Jokaisen sopii ainakin yrittää laittaa kaikkensa peliin ensimmäisestä hetkestä lähtien.

Menneisyys vain varjostaa piilotettuna taakkana kannoilla. Pakoon ei pääse juoksemaan niin yksinkertaisella kaavalla kuin alkuun saattoi kuvitella.

Sua kaipaan, sen vuoksi heilun humalassa
Päivällä lähikuppilassa yrittäen unohtaa 

Työmäärä on ollut valtava, vaikka se onkin nyt takana päin. Tässä pienessä kaupungissa pyörii pieni piiri ihmisiä, jotka kaikki tuntevat toisensa jostakin - se vain lisää stressin määrää entisestään. Silti pieneenkin porukkaan mahtuu ihmisiä ympäri tuhansien järvien maan. Näillä kiiltävillä käytävillä tulisi rohkeasti tutustua vieraisiin, joiden pitäisi käydä tutuiksi kasvoiksi seuraavan viiden vuoden aikana. Ajatuskin tuntuu utopistiselta outoja kasvoja vertaillessa.

On vanhempia ja uudempia opiskelijoita, suoraan lukiosta tulleita ja kauan töitä tehneitä, outoja hyypiöitä ja tuttuja vitkastelijoita. Valinta on tehtävä ja eteenpäin askellettava - sitten vain toivoa parasta, kun on ensimmäisen kerran suunsa avannut.

Viinit tähän pöytään nyt tuokaa
Tarvitsemme lohduttajaa 

Kuukauden jälkeen ajatus tuntuu satiiriselta parodialta, mutta yhä edelleen kiusaa kaikkia poissaolevalla läsnäolollaan. Uutta informaatiota liian paljon saaneet päät ovat sekaisin siitä mihin suuntaan tulisi mennä - ollako vai eikö olla, paetako vai jäädäkö. Alaan ei ehditä edes tutustua, kun kroppa ei enää jaksa. Nämä herrat päättävät mennä yöllä tanssimaan ja nuoret neidot yrittävät löytää seuraa heidän tarjoamastaan turvallisuudesta. Turvallisuutta ei silti lunasteta vaan totuus selviää aivan liian pian siitä, etteivät hekään tiedä missä seuraava luento pidetään. Sinne ei myöskään mennä yhdessä aamulla, ettei vain kukaan tietäisi mitä tuli tehtyä viime yönä. Ilon tunne on yhtä hetkellistä kuin muistijäljet eilisestä illasta liiallisen alkoholimäärän siivittämänä.

Miten sait mut tähän jamaan
Oot maansa myynyt ainoo
Jolle tahdon antautuu

Halvimpien räkälöiden pöydät ovat tahmaisia ja aivan liian useasti joku on ehtinyt jo itkeä elämänsä kurjuutta niiden yllä pois. Ihminen, joka on luotu haistamaan kyyneleiden jättämät fyysiset jäljet, muistaa ainoastaan ahdistuksen tunteen vielä kotonaankin. Kadut ovat öisin pelottavia, vain pyörin on mahdollista päästä tarpeeksi lujaa karkuun - mutta ei silloinkaan riittävän, jos tuuri on huono.

Näissä juhlissa kaikki kaipaavat kontaktia toisiinsa, joista kaikki jäävät pinnallisiksi ja tyhjiksi väärinymmärrysten pelossa. Kukaan ei uskalla sanoa sitä, mikä kenestäkään olisi tärkeää vaan kavereiden asiat kiinnostavat huomattavasti enemmän. Toisaalta sitä inhotaan eniten, mitä itsekin tehdään - pelätään, että omat asiat joutuvat myös vääriin käsiin, vaikka muuten voidaan jauhaa kaikki surutta ympäristöön kuin purkkapallot konsanaan katujen varsille.

Niin väsyneitä ovat kulkijat, että ilta toisensa jälkeen klubien seinät tuntuvat yhä tuttavallisemmilta ja vastaanottavaisemmilta kenelle tahansa. Täällä luodaan valmiiksi unohtuneita muistoja ja kadutaan myöhemmin, jos joku on sattunut olemaan selvillä vesillä itselle sopimattomaan aikaan. Itsehillintä pettää aina pistävien hajujen saapuessa huulien tienoilla ja kostuttaessa kasvojen ääriviivat. Jäljet siitä elävät iholla vielä huomennakin pilaantuneiden meikkivoiteiden muodossa.

En syty hehkuun lainkaan noista 
He turhaan minuun ihastuu 

He toivovat, että joskus tämä meno tasaantuisi, mutta jokainen tietää, että kaikilla se ei tule tasaantumaan koskaan. Loppua ei ole eikä alkua tule - sillä onnellisia loppuja ei ole kuin saduissa.

Tietääkö kukaan seuraavan kierroksen tarjoajaa?

Jaettu ilo paras ilo. Ja juoru.

Kaikki, kaikki laskuuni juokaa
Huolet hetkeksi unohtakaa 

Mariska - Sua kaipaan 

2 kommenttia: